Kurkkukipuja ja kuumehoureita

Se tulee taas. Pää on kipeä, kurkku käheä, eikä mikään enää toimi. Nyt ei puhuta sikainfluenssasta vaan syysflunssasta. Ja siitä, kuinka se täytyy sairastaa joka ikinen vuosi. Tänä vuonna kuvittelin olevani voittamaton, selviytyjä. Mutta ei. Tauti iski vain tavallista myöhemmin. Ja ehkä lievempänä kuin aikaisemmin.

Olen tottunut sairastamaan syksyllä ainakin kaksi flunssaa. Jo syyskuun alussa hamstraan kaappiin särkylääkettä, nenäliinoja ja kurkkupastilleja. Syön syksyisin hedelmiä enemmän kuin muuten vuoden aikana, vain saadakseni kaikki mahdolliset vitamiinit. Olen parantunut yhdestä flunssasta syömällä pelkkiä mandariineja. Tai ainakin kuvittelen niin.

Kuinka suuri osa sairauksistamme onkaan päänsisäisiä? Kun tauti pahenee, otetaan lisää lääkkeitä. Päänsärky katoaa sen siliän tien, kun Burana on livahtanut kurkusta alas, vaikka vaikutus alkaa todellisuudessa vasta puolen tunnin kuluttua. Voisiko ihminen parantua vain makaamalla ja hokemalla: "En ole kipeä"?

Tämänkin syysflunssan hoidan pois kotikonstein: kuumaa juomaa, kylmää juomaa, lepoa, lepoa, lepoa ja särkylääkettä. Ja ehkäpä vielä niitä mandariineja.