Paskan bloggarin uusin päivitys

Ai että. Mistäköhän sitä aloittaisi. Olisi kauheasti kerrottavaa, mutta ehkä sanon vaan, että kesä oli ja meni. Vietin toisen kesän Hämeenlinnassa duunissa, ja paluu Tampereelle on jälleen ollut railakas. Nyt on kuitenkin otettu vähän iisimmin kuin viime syksynä. Kai sitä on kasvanut aikuisemmaksi. Tai vastaavasti taantunut takaisin mukulaksi. Kun lähes jokainen tiistai viime vuonna meni Doriksen baaritiskillä notkuessa, niin tänä vuonna jokainen tiistai menee leikkiessä.

Aloitin nimittäin teatterin harrastamisen uudestaan, vähän erilaisessa muodossa tosin. Pitkään jatkunut kiinnostus improa kohtaan sai täyttymyksensä syksyn alussa, kun pääsin impron alkeiskurssille. Ja voi sitä riemun määrää! Tuntuu, että koko elämä on taas ihan uudenlaisessa tasapainossa, kun pääsee välillä nollaamaan aivonsa totaalisesti. Mulle ei ikinä ole riittänyt juoksulenkki tai kirjojen lukeminen. Ikävät ajatukset katoavat päästä vain, jos ne korvaa vähemmän ikävillä.

Kävin tänään myös tyhjentämässä lompakkoani levykaupan kassalle. Mukaan tarttui muun muassa vanhaa Franz Ferdinandia. Yhtyeen uusin levy on kököttänyt hyllyssä kauan, ja olen aina pitänyt uusinta bändin parhaana tuotoksena. Mutta kun tänään soittimessa pyörähti Jaqueline, niin huomasin kaivanneeni tän ekan levyn kipaleita mahdottoman paljon.