Harmaa loppuvuosi, jota on maustanut odotus tammikuussa tapahtuvasta muutosta johti siihen, että vuosi 2013 maistuu jopa vähän tylsältä. Siksi on hyvä selata vuoden kuvat läpi.
Vuoden loppu on täynnä kaikennäköisiä listoja. Itsekin on tullut pähkäiltyä vuoden kohokohtia. Ajattelin valita kymmenen vuoden aikana mulle tärkeeksi tullutta uutta kipaletta. Biisit eivät ole missään järjestyksessä. Jokainen on sattunut kolahtamaan sopivassa tilanteessa korviin.
Fall Out Boy: My Songs Know What You Did In The Dark
Oli kevät, oli liikaa aineistoa ja tieteellistä kirjallisuutta. Oli tää biisi, joka iski heti ensikuulemalta tajuntaan.Ja kyllä, tein pimeässä tutkielmaa. Ihanaa.
Haloo Helsinki!: Vapaus käteen jää
Haloo Helsinki! on niitä bändejä, joita aikaisemmin inhosin pikkuvanhojen sanoitusten vuoksi. Nyt tuo yhtye on kasvanut isoksia ja teki aivan häkellyttävän hyvän levyn. Tässä biisissä on sanoma puettu niin hienoon muotoon, että ihan hengästyttää.
Olavi Uusivirta feat. Pauliina Kokkonen: Tuhat vuotta sitten
Tämä kappale saa uskomaan jälleensyntymiseen.
Arctic Monkeys: Do I Wanna Know?
Kun Arktisten apinoiden uusimman levyn ensimmäinen sinkku ilmestyi, soitin sitä koko työpäivän ajan. Kuolettavan hyvä ja suorastaan eroottinen kipale.
Gasellit: 2006
Jos tämä kappale ei jää soimaan päähän, on kuuro. Fun fact: Madonna oli kaunis vielä vuonna 2006.
Paavoharju: Minä nousen sinne
Koko Paavoharjun Joko sinä tulet tänne alas tai minä nousen sinne -levy on aivan hullu. Mutta tämä on ehdoton suosikkini. Joko tulet helvettiin tai helvetti tulee luoksesi. Ei kannata kuunnella yksin kotona pimeänä syysiltana. Kokeilin.
A Great Big World feat. Christina Aguilera: Say Something
Tämä iskee sekä Christinalla että ilman. Kaunis ja surullinen kappale siitä, kun ei saa suutaan auki.
Daft Punk: Get Lucky
Kesäbiisi numero yksi!
Scandinavian Music Group: Balladi 1
Pidän SMG:stä, mutta yleensä bändin kappaleet aukeavat mulle vasta jotenkin myöhään. Balladi 1 oli yllättäen poikkeus. Mun ei tarvinnut kauan miettiä, tykkäänkö vai en. Kuningas Pähkinä & Setä Tamu: Tango ja Cäsh
Listan guilty pleasure. Et säkään pysty lupaan että saavut aamuks satamaan.
Ja tietenkin täältä voit kuunnella Spotify-listan läpi. Uijui!
Olen saanut kesän ja syksyn aikana kunnian käydä enemmän musiikkikeikoilla kuin koskaan. Niiltä olen oppinut yhtä ja toista siitä, mitä on olla kriitikko.
Vaikka urani musiikkikriitikkona on aivan alkutaipaleella, haluaisin jakaa vähän tuntemuksiani hommasta. Keräsin kuusi ohjetta, joita olen toteuttanut tässä kahdeksan kuukauden aikana vaihtelevalla menestyksellä.
Valmistaudu. Edes vähän. Kuten muillakin keikoilla, myös arvioitavaa keikkaa varten kannattaa kuunnella ainakin se uusin levy. Kyllä, luukutin Cheekin uusimman plätyn läpi pari kertaa ennen herran jäähallikeikkaa. Kiinnostuneet voivat muuten lukea arvion täältä.
Kriitikko kan ha kritiikki också.
Ole ennakkoluuloton. Rihanna ei ehkä ole suosikkiartistisi, mutta myyntiluvut ja listasijoitukset todistavat, että pari muuta kanssaeläjää saattaa olla kanssasi eri mieltä. Kriitikko saa myös fiilistellä keikkaa ja yllättyä positiivisesti. Kaikkeen ei kuitenkaan kannata lähteä mukaan. Jos jokin keikassa tökkii, sen saa sanoa. Puhumattakaan totaalisesta flopista. Paska on paskaa, that's it.
Tämän siitä saa, kun kuuntelee Cheekiä ennen keikkaa.
Aisti ympäristöä. Kuulostele myös yleisön fiiliksiä keikalla, väliajalla ja keikalta poistuttaessa. Kohtaavatko ne omien tuntemustesi kanssa? Yleisöön ei voi sokeasti luottaa, mutta varta vasten artistin takia keikalle tulleet saattavat avartaa omaa suppeaa katsantokantaasi.
Opettele kirjoittamaan pimeässä. Kynän ja lehtiön lisäksi biisilista on kiva lisä. Jos artistin tuotanto on edes jokseenkin tuttua, pärjää tosin ilmankin.
Käy myös viihteellä. Älä tee keikoilla käymisestä pelkkää työtä vaan jätä välillä lehtiö kotiin ja käy fiilistelemässä live-musiikkia ilman turhaa painetta kirjoittamisesta.
Pidä itsesi tyytyväisenä ennen keikkaa. Muista nukkua hyvin, syödä hyvin ja käydä vessassa. Nauti keikasta.
