Patikointia sumuisilla vuorilla

Belfast Castle. Linnan puutarhaan on piilotettu yhdeksän kissaa muun muassa patsaina ja mosaiikkiteoksina.

Koko yliopistokampus on tällä hetkellä aavekaupunki. Paikalliset matkustivat koteihinsa viettämään pitkää pääsiäislomaa ja vaihtarit matkailevat kuka missäkin. Omat reissailut ovat vielä edessä päin, mutta nyt onkin hyvä sauma käydä taas tutkimassa Belfastin kulmia.

Lähdimme kuluttamaan pääsiäisenä mässäämiämme kiloja Cave Hillille. Yksi patikkareitti kulkee Belfastin linnalta ylös. Koska emme olleet vielä linnaakaan katsastaneet, kävimme pyörähtämässä sisällä. Valitettavasti linna oli lähes kokonaan suljettu yksityistilaisuuden vuoksi, joten tyydyimme kävelemään puutarhassa ja etsimään yhdeksää sinne piilotettua kissaa.

Jee! Mut miten täältä pääsee pois?

Seuraavaksi lähdimme taapertamaan ylös kohti luolia. Cave Hill saa nimensä kolmesta päällekkäisestä luolasta, jotka on koverrettu vuoren kylkeen. Ensimmäinen luolista on noin parin metrin korkeudella, ja sinne pystyy jokseenkin helposti kiipeämään. Kaksi muuta luolaa ovat niin korkealla, ettei niissä pääse vierailemaan ilman asiaankuuluvaa kiipeilyvälineistöä. Reippaana tyttönä tietenkin kiipesin ensimmäiseen luolaan. Alas kapuaminen olikin sitten jo vaikeampaa, sillä lievä korkean paikan kammo otti vallan. Hengissä ja ehjänä pääsin kuitenkin alas.

No mut ylhäällä on varmasti selkeää.

Sillä aikaa kun kikkailin itseni alas luolasta, ehti vuorille laskeutua sumu. Tarkoituksemme oli kiivetä Napoleonin nenäksi kutsutulle kielekkeelle, josta näkee selkeällä kelillä Skotlantiin saakka. Nyt näki korkeintaan kolme metriä eteen päin. Toisaalta sumuisessa vuoressa oli oma viehätyksensä. Varikset lentelivät sumusta kadoten yhtä nopeasti kuin olivat ilmestyneetkin. Tuntui kuin olisimme olleet yksin maailmassa.

Takanani avautuu maisema Carrickfergusiin. Ei voittoa.

Loistava patikointiseurani!

Matka tois pual merta

 

Aurinko nousee Irlanninmeren ylle.

"Jos olisin vielä skotlantilainen, niin äänestäisin kyllä. Mutta koska olen pohjoisirlantilainen, äänestäisin ei. Jos Skotlanti itsenäistyisi, se tarkoittaisi vaikeita aikoja Pohjois-Irlannille."

Skotlanti.

Eräs irlantilaistunut skotti sanoi nuo sanat kello kuudelta iltapäivällä. Lause karkasi huulilta sen jälkeen, kun seurue oli ensin ihmetellyt, miksi paatilla ei tarjota kunnon viskejä vaan ainoastaan Jack Danielsia. Ystävät hiljenivät. Alkoi kiivas poliittinen keskustelu, jota seurasin mielenkiinnolla. Ensi syksynä Skotlannin kansa äänestää itsenäisyydestä. Aihe koskettaa myös irlantilaisia.

Wallace Tower

Tein päivämatkan toiselle puolelle merta. Lauttamatka Skotlantiin kesti kaksi tuntia, ja laivalla oli paljon kaikenlaista viihdykettä. Oma suosikkini oli Nordic Spa. Tämä tarkoitti käytännössä pientä saunaa yläkannella, mutta se teki onnelliseksi. Lisäksi laivan tax freesta löytyi Fazerin ja Pandan karkkeja, joten päiväni oli heti täydellinen.

Määränpääni oli Ayr, 46 000 asukkaan kaupunki Skotlannin länsirannikolla. Vaikka Ayrkin on satamakaupunki, rantautui oma paattini Cairnryaniin, josta jatkoin bussilla Ayriin. Skotlanti on yllättävän erilainen kuin Irlanti. Jokin maisemassa ja ihmisissä on toisenlaista, en oikein osaa sanoa mikä. Lisäksi murre hämmensi irlantilaiseen murteeseen tottuneen pääkoppani.

Scotland.
Too wee?
Too poor?
or
Too stupid to
make our own
decisions.
Don't think so.

-Iskulause propagandajulisteesta

Ayrin lukuisat sillat.

Syyskuussa koittava äänestys on toki saanut väen liikkeelle, mutta suuria mellakoita ei ole ollut. Ayrissa itsenäistymispyrkimykset näkyivät lähinnä pieninä joukkoina, jotka olivat pukeutuneet Skotlannin sinivalkoisiin väreihin. He jakoivat ihmisille lippuja ja esitteitä.

Kotimatka...

Tällä hetkellä kenelläkään ei oikein tunnu olevan käsitystä siitä, kuinka kansanäänestys tulee päättymään. On arvioitu, että 40 prosenttia äänestäisi itsenäistymisen puolesta. Loput äänestäjistä on joko unionin puolella tai vielä hyvin epävarmoja kannastaan.

...mutta ei vielä se lopullinen.

Eikä laivabaarissa poliittisia näkemyksiään jaellut mieskään oikein jaksanut uskoa kyllä-äänten riittävyyteen.

Totta, tarua ja kiviä

Pohjoisessa on paikka, Carricarede, johon pääsee ylittämällä 30 metrin korkeudessa riippuvan sillan, Carrick-a-Reden

Carrickarede on tulivuoresta muinoin irronnut saari.

Carrick-a-Reden nykyiseltä riippusillalta ei ole tiettävästi pudonnut kukaan.

Kaikki eivät halua palata takaisin siltaa pitkin. Joskus turisteja täytyy hakea saarelta veneellä.

Giant's Causewayn rakensi legendan mukaan irlantilainen jätti Fionn mac Cumhaill, joka halusi taistella skottijätti Benandonnerin kanssa.

Pian Fionn huomasi, että Benandonner olikin suurempi kuin Fionn. Fionn pakeni takaisin kotiinsa, jossa hänen vaimonsa puki Fionnin vauvaksi.

Fionnia seurannut Benandonner näki vauvaksi puetun Fionnin ja kauhistui. Jos vauva oli valtava, täytyi isän olla suurempi kuin Benandonner. Skottijätti juoksi kotiinsa tuhoten samalla valtosan Giant's Causewaysta

Opiskeluviikko numero 10 aiheuttaa paniikkia

Kaksi australialaista katsoi minua ihmetellen. Olin juuri kertonut Tampereen yliopistosta. Toinen tytöistä osasi sanoa Tampereen kivuttomasti, toinen ei suostunut yrittämään. Olimme hetki sitten tilanneet ravintolapöytään coctailit. Omassani oli vodkaa, kokista, jäätelöä ja nallekarkkeja. Minä ihmettelin coctaileja, he sitä faktaa, että kotiyliopistoni on pienempi kuin tämä rumilus:

Jordanstownin kampus on kuin tehty homeen kasvualustaksi.

Tuossa betonimörskässä opiskelen tällä hetkellä. Jordanstownin kampus on valtava. Se koostuu blockeista, joita on ainakin parikymmentä. Ja ne ovat sokkeloisia. Tuo labyrintti jaksaa yhä yllättää.

Käynnissä on 10. viikko. Täkäläisessä opiskelusysteemissä se tarkoittaa, että opiskelijat yrittävät hiki päässä saada valmiiksi kurssitehtäviä, joiden palautuspäivämäärät tulevat vastaan kahden seuraavan viikon aikana. Tai ainakin he yrittävät aloittaa niitä nyt.

Täällä lukukausi koostuu 12 opiskeluviikosta. Tämän jälkeen on parin viikon loma, jonka jälkeen koittaa koeviikot. Kursseja kutsutaan moduuleiksi. Yksi moduuli kestää koko lukukauden ja on keskimäärin 10 opintopisteen arvoinen. Omat moduulini koostuvat luennoista, kurssitehtävistä ja kokeesta. Opiskelijoita kehotetaan ottamaan kolme moduulia lukukautta kohden. Luentoja on siis vain kolme viikossa, mutta kurssitöiden vuoksi aikaa joutuu jonkin verran viettämään täällä:

Jordanstownin kirjastossa ei vielä näemmä lueta kokeisiin.

Omat kurssini ovat pr:ää, mainontaa ja lobbausta. Nämä valinnat siksi, koska olen puheviestinnän paikalla, eli täällä opiskelemani aine on viestintä. Sinällään journalismin puuttuminen kurssivalikoimasta ei haittaa, sillä täältä löytyy aika paljon vaihtoehtoja. Voin siis opiskella esimerkiksi kommunikaatiota, kielitiedettä, terveysviestintää ja markkinointia

Alussa olin hieman huolissani siitä, miten selviän paikallisten tavoin kurssitöistä. Aika on kuitenkin näyttänyt, että täkäläiset opiskelijat ovat aika laiskoja ja ajoittain jopa totaalisen pihalla siitä, mitä ympäröivässä maailmassa tapahtuu. En ole enää lainkaan yllättynyt siitä, että pärjäämme PISA-tutkimuksissa.