keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Tätä Laura harrasti ulkomailla! Katso kuva!

Anteeksi, otsikko sattoi aiheuttaa jollekin vähän erilaisia mielikuvia. Tässä nyt se kuva:


Viikon lomareissu Hollantiin oli mitä onnistunein. Ystäväni on kevään ajan asunut ja opiskellut Zwollessa. Kaupunki sijaitsee noin tunnin junamatkan päässä Amsterdamista itään. Meikäläinen ei ole matkannut yksin ulkomailla, joten itsensä junaileminen kaupungista toiseen oli uusi kokemus. Junan ikkunasta näkyi hauskoja taloja, vihreitä lehtoja ja eläimiä. Paljon eläimiä.

Ensimmäisenä kokonaisena päivänä kävimme Utrechtissa, maan keskiosassa sijaitsevassa opiskelijakaupungissa. Kiertelimme kanavan varrella kaupoissa ja kävimme syömässä pannukakkua. Ehdoton suosikkikatu tuli vastaan pienen kiertelyn jälkeen. Samalta kadulta sai luomujäätelöä (joita teki kuuma mies), näyttäviä printti t-paitoja (joita painoi kuuma mies) ja uuteen uskoon tuunattuja kierrätysvaatteita (joita myi kuuma mies). Viimeisimmän kaupan löytää täältä. Olisin halunnut ostaa rekit tyhjiksi.

Viikonloppu kului juhliessa ja Zwolleen tutustuessa. Sunnuntaina suuntasimme paikallisen nuorisoteatterin teatterifestivaaleille. Ohjelmassa oli komedia venäläisistä, monologinäytelmä ja kantaaottava draama. En voi väittää, että puheesta olisin ymmärtänyt mitään, mutta teatterin kieli on maailmanlaajuinen. Yllättävän hyvin teoksissa pysyi kärryillä pelkästään fysiikkaa, liikettä ja puheen painoja seuraamalla.

Maanantai olikin sitten pitkään kaivattu pyöräilypäivä. Hollannin pyöräkaistat ovat silkkaa rakkautta. Maassa pyöräilevät aivan kaikki, pukumiehistä perheenäiteihin. Lähdimme läheiseen pikkukylään palloilemaan, ja matkalla piti pysähtyä silittämään heppoja. Takaisin tullessamme poikkesimme puistossa paijaamassa aasia, vuohia ja kilejä. Puiston laama oli ainoa otus, joka ei lämmennyt lähentely-yrityksillemme. Ei, vaikka annoimme sille hurmaavan nimen: Matias.

Reissusta jäi hyvä mieli, pullo viiniä ja kaksi pussia stroopwafeleita, joista toisen olen jo onnistuneesti tuhonnut.


torstai 2. toukokuuta 2013

Olen kuullut ihmeiden kaupungista

"Lyö mua." "En mä nyt lyö, sori." "No ota mut sit yöks sun luo."
-Lahtelainen iskurepla

Jotkut asiat eivät koskaan muutu. Esimerkiksi Lahti.

Kotiuduin sunnuntaina. Autot ajavat edelleen päälle. Radiomäkeä kiertää edelleen joukko tuulipukukansaa. Spurgut istuvat edelleen näköalapaikalla. Nuoret hengaavat edelleen Triossa. Mun  mielestä täällä on edelleen jotenkin kodikasta. Sillai kierolla tavalla.

Ja mä olen taas samassa tilanteessa, kuin viimeksi täällä asuessani. Kesä on edessä ja tulevaisuus auki.