Huh, mitkä bassokuviot! Kuuntele linkit!

Viikko sitten totesin, että universumi osaa jollain kierolla tavalla ohjailla ihmisen kohtaloa. Yksi suosikkibändeistäni julkisti tulevansa Suomeen. Eikä mihin tahansa kolkkaan, vaan tänne. Tampereelle. Tämän aamun vietinkin Red Hot Chili Peppersin lippuja ostaessa.

Suhteeni Red Hot Chili Peppersiin alkoi joskus lukioaikoina. En osaa ihan tarkkaan sanoa, mikä biisi pysäytti mut ensimmäisenä. Vuosi oli 2006, ja Stadium Arcadium oli juuri ilmestynyt. Veikkaan siis, että kyseessä oli tämä kipale.

Tämän jälkeen alkoi tutkimusmatka funkin ja rapin maustaman rockin maailmaan. Hävyttömät ja vähemmän hävyttömät sanoitukset kuulostivat nerokkailta. Ja ne kuulostavat yhä, vaikka viidessä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. Tutuksi tulivat sekä bändin sinkkulohkaisut että tuntemattomat viritelmät. Ikuisuussuosikiksi on valikoitunut By The Way -albumi. Muita levyjä väheksymättä.

Bändi on mielestäni vuosien mittaan muovautunut täyteläisemmäksi. Stadium Arcadiumilla on useita biisejä, jotka saavat kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Ja onhan RHCP:llä maailman paras basisti.

Uusimpaan levyyn en häpeäkseni ole vielä ehtinyt tutustua. Mutta kai sitä ehtii ennen elokuuta? Pienen odottelun jälkeen lippu on nimittäin nyt plakkarissa.

Motivation Letter

Opintojeni alusta saakka oli selvää, että haluan lähteä vaihtoon mahdollisimman pian. Olen matkustanut ulkomailla todella vähän, mutta rakastan reissaamista. Kotimaassakin täytyy tietyin väliajoin päästä moikkailemaan tuttuja Suomen eri kolkkiin.

Vaihto on kuitenkin vähän eri juttu. Pakkaaminen, lentolippujen varaaminen ja passin uusiminen eivät riitä. Kuvittelin, että hakeminen olisi helppoa. Ei muuten ole.

Kesän aikana yliopiston sivuja selaillessani tein päätöksen. Hakisin yhdeksi lukukaudeksi Kanadaan. Suosikiksi valikoitui Carleton University Ottawassa.

Vaihtohakujen päättyminen tuli hieman yllättäen ja pyytämättä. Paperit pitäisi toimittaa kansainvälisen osaston kansliaan ensi maanantaina. Hupsista saatana. Viikon verran olen väsännyt motivaatiokirjettä, cv:tä ja opintosuunnitelmaa, tietenkin englanniksi. Hommaa ei ole helpottanut se, että käyn tällä hetkellä ruotsin kurssia. Man kan inte skriva engelska, när man tänker på svenska.

Kaikki ei kuitenkaan pääty tähän. Ehei. Tästä kaikki alkaa. Jos onneton motivaatiokirjeeni vakuuttaa yliopistoni väen, se laitetaan eteenpäin. Sitten täytyisi vakuuttaa kanadalaiset. Jos he eivät lumoudu, motivaationi joutaa silppuriin.

Homma kuitenkin etenee, ja mulla on aika hyvät vibat tästä. Ehkä yksi kirjeeseen ympätty taikasana ratkaisee kaiken: Bachelor's Essay.

p.s. Kuva on lokakuiselta Prahan reissulta. Hieno kaupunki, ei voi muuta sanoa.