"Ei voi tuntea muuta kuin sen, minkä itse on kesyttänyt", kettu sanoi. "Ihmisillä ei ole enää aikaa tuntea mitään. He ostavat kaupoista valmiiksi tehtyjä tavaroita. Mutta kun kaupoissa ei myydä ystäviä, niin ei ihmisillä enää niitä ole. Kesytä minut, jos kerran haluat ystävän!" (Antoine de Saint-Exupéry-Pikku Prinssi)
Pikku Prinssi tuli kirjahyllyyni teatteriharrastuksen kautta. Teimme ryhmässä kohtausharjoituksia kahdesta kirjan kohtauksesta. Toinen niistä oli yllämainittu, kuuluisa kohtaus, jossa Pikku Prinssi kohtaa ketun. Allekirjoittanut esitti silloin kettua, hieman kostein silmin.
Pikku Prinssi, tarina lentäjästä, joka haaksirikkoutuu erämaahan ja tapaa erikoisen ja lapsellisesti ajattelevan pienen prinssin, on tunnettu ympäri maailman. Antoine de Saint-Exupéry oli itsekin lentäjä, ja voisin jopa vannoa, että olisin jostain kuullut, että kirja perustuu jossain määrin hänen omiin kokemuksiinsa. En kuitenkaan mene takuuseen tämän tiedon luotettavuudesta.
Kirja on lastenkirjaksi luokiteltu, mutta se on niin voimakkaan filosofinen, etten pidä sitä lastenkirjana. Luin tätä kirjaa kerran ääneen ollessani töissä dementoituneiden vanhusten hoitokodissa. Vanhukset kuuntelivat tarinaa hiljaa ja ajatuksella. Se pysäytti heidät. Tunnen myös ihmisiä, jotka kantavat tätä kirjaa mukanaan joka paikkaan.
Oma Pikku Prinssini on divarista. Vähän rähjääntynyt painos 50-luvulta, mutta se vain lisää kirjan viehätysvoimaa.
