Täällä on niin hyvät pyörätietkin!

Olen jo nyt rakastunut Hämeenlinnaan. Naiivia. Enhän ole nukkunut uudessa kämpässäni yhtään yötä. Mutta jokin asia kertoo kaupungista mielestäni enemmän, kuin moni muu.

Tänään nimittäin toin oivallisen kaksipyöräisen ratsuni tänne. Kaupungin läpi pyöräili hetkessä. Lähikauppaan vei hyväkuntoinen ja leveä pyöräväylä. Ja muut pyöräilijät, he tiesivät, kummalta puolelta kanssaliikkuja täytyy ohittaa. Tampereella tällainen olisi ennennäkemätöntä ja Lahdessa olisin jo jäänyt auton alle.

Muutenkin sydämeni on aina sykkinyt Hämeelle. Moottoritien toisella puolella on metsää ja Hattelmalan harju. Menen sinne jonkin kiireisen päivän jälkeen samoilemaan.

Hämeenlinna, I'm here. Kesä 2011 saa alkaa!

Muuttoroinan esittelyä

Kolme päivää, ja mä olen muualla.

Olen kotiutunut Tampereelle jo aika hyvin. Jään kaipaamaan opiskelutovereita, harjoitustoimitusta, Viinikkaa, Hatanpään ja Iidesrannan lenkkipolkuja, Doriksen tahmeaa lattiaa ja oranssia yksiötäni. Ne löytyvät täältä kuitenkin syksylläkin, vaikkakin yksiö on silloin jonkun toisen hallinnassa.

Muuttokuormaa pakatessani löysin kaikkea jännittävää. Kaapeista kuoriutui sellaista tavaraa, jonka olemassaolon olin totaalisesti unohtanut. Vanhoja lehtiöitä ja muistikirjoja oli rutkasti. Niihin olen sotkuisella käsialalla kirjoittanut ensimmäisten lehtijuttujeni muistiipanot. Kolmen viikon radiourasta muistoksi jäänyt muki löytyi pöytäpeilin takaa. Vuoden aikana kertyneissä luentoprujuissa oli mielenkiintoisia töherryksiä. Otin muutamia talteen.


Nyt kohteena on Hämeenlinna. Odotan jo innolla Aulankoa, Reskan vilinää, Hattelmalan harjua ja Wanaja Festivalin ainutlaatuista festaritunnelmaa. Tietysti myös töitä on luvassa, mutta se nyt on sanomattakin selvää, että oman alan työt innostavat.