Olen jo nyt rakastunut Hämeenlinnaan. Naiivia. Enhän ole nukkunut uudessa kämpässäni yhtään yötä. Mutta jokin asia kertoo kaupungista mielestäni enemmän, kuin moni muu.
Tänään nimittäin toin oivallisen kaksipyöräisen ratsuni tänne. Kaupungin läpi pyöräili hetkessä. Lähikauppaan vei hyväkuntoinen ja leveä pyöräväylä. Ja muut pyöräilijät, he tiesivät, kummalta puolelta kanssaliikkuja täytyy ohittaa. Tampereella tällainen olisi ennennäkemätöntä ja Lahdessa olisin jo jäänyt auton alle.
Muutenkin sydämeni on aina sykkinyt Hämeelle. Moottoritien toisella puolella on metsää ja Hattelmalan harju. Menen sinne jonkin kiireisen päivän jälkeen samoilemaan.
Hämeenlinna, I'm here. Kesä 2011 saa alkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti