Täällä ollaan taas, tällä kertaa Näsijärven rannalla. Tammelalaiskommuuniin soluttautuminen on lähtenyt käyntiin. Nautin suunnattomasti siitä, että ympärillä on ihmisiä, vaikka moni asia saattaa välillä ottaa kaaliin. Seinien sijasta puhelen kuitenkin mieluummin ihmisille.
Paljonkaan ei ole tullut kämppiksiä nähtyä. Opiskeluiden alku on ollut yhtä haipakkaa, ja siihen päälle kaikki uusille fukseille järjestetyt tapahtumat. Käytännössä lähden kotoa aamupäivällä ja palaan aamuyöllä. Ehkä tää tästä tasoittuu. Tai sitten ei.
Opiskelukavereiden näkeminen on ollut ehdottomasti parasta. Tuntuu siltä kuin kesää ei olisi välissä ollutkaan. Tuntuu hyvältä palata.
Hämeenlinna oli kiva, mutta Tampere on ihana.
