Huvila ja huussi goes Manse

Lähiösetänne Laura tervehtii.

Viimevuotiseen kommuunielämään verrattuna asuminen täällä Mansessa on aika luksusta. Asun 1920-luvulla rakennetun puutalon yläkerrassa. Neliöitä tässä kämpässä on vähän päälle 30. Eli muutos edelliseen yhdeksään on aikas suuri.

Olen ollut tähän asuntoon tosi tyytyväinen. Pohjaratkaisu on aika näppärä. Täällä on tilava eteinen, olkkari, baarikeittiö ja "luolaksi" nimetty makuualkovi. Vessa ja suihkukin löytyy. Suihkua tosin voisi mainostaa sanalla kyseenalainen, on nimittäin aika jännästi suunniteltu. Huoneiden oranssit seinät tosin on vähän mauttomat, mutta hei, semmonen kämppä kun asukaskin! Ja onhan tätä jo moneen kertaan ehditty sanomaan mun näköseks... :D

Pari huonoa puoltakin löytyy. a) Täällä ei hengaa ympäri vuorokauden kavereita, joiden kanssa voisi keskustella vaikka homoillasta (toim.huom. Koko homoilta alkaa olla ihan tarpeeks puitu juttu, mutta semmonen kommentti, että ei ole olemassa homoja ja heteroita. Kaikki ovat ihmisiä ja ihmiset ovat eläimiä) ja b) pattereista ei oikein irtoa tehoa näin isojen tilojen lämmittämiseen. Eli odottelen lämmintä talvea.

Hirveesti en ole tänne kamaa tuonu, kun asun täällä vaan toukokuuhun saakka. Kesää en ajatellut viettää Tampereella, vaan jossain ihan muualla. Joulun jälkeen toivottavasti selviää, että missä.