Vanha talo ajaa hulluuden partaalle

Tärkeän päivän aamu. Herätyskello soi yhdeksältä, ja kerrankin nousen ylös ilman sen kummempia torkkuja. Juna lähtee puolenpäivän jälkeen. Siihen on ehdittävä, jos mielii saada työpaikan.

Menen suihkuun ja väännän hanan auki. Sieltä valuu tipottain kylmää vettä. Kiroan. Ei tänä aamuna! Minä tahansa muuna aamuna, mutta ei tänään! Lopulta päädyn pesemään hiukset lavuaarissa, sieltä sentään tulee lämmintä vettä.

Kylppäri on asunnon kylmin osa, ja putket kulkevat ulkoseinän vieressä. Suunnittelun kukkanen. Putket ovat jäätyneet kerran aikaisemminkin, silloin ne sulivat lyhyellä valuttamisella. Nyt lämpötilan vaihtelu oli liikaa. Umpijäässä. Ei auttanut muuta, kuin jättää putket tippumaan öiksi, vaikka sisäinen maailmanparantaja huutaa vedenhukan vuoksi. Oma napa, paras napa, mieluiten lämpimällä vedellä pestynä.

Sattuipa toinenkin kämmi kämpän kanssa. Mun oli tarkoitus saada uusi sänky, vanha kun oli aika hajalla. Kokosin vanhan sängyn ja vein vinttiin. Uusi sänky ei mahtunut kapeasta portaikosta kämppään saakka. Se siitä sitten. Vuodesohva kutsui.

Kaikesta tästä huolimatta olen älyttömän onnellinen. Sain kesäksi oman alan töitä ja urheilu tuntuu kiinnostavalta.

Mulla on kaikki hyvin.

Heppatyttö tekee mitä vaan

Historiani hevosten parissa on pitkä. Ensimmäisen kerran istuin oikean hevosen selässä 4-vuotiaana, säännöllinen harrastuksesta tuli 9 vuoden kypsässä iässä. Lena Forsbergin mukaan mulla on siis takanani aika pitkä johtajakoulutus.

Kun luin näitä tutkimustuloksia ensimmäisen kerran, olin innoissani. Nyökkäilin jokaiselle lauseelle. "Tallilla työskentely on ainutlaatuinen johtajakoulutus nuoruusvuosina." Totta. Hevosten kanssa täytyy olla varma ja määrätietoinen. Joka ratsastustunnilla hoetaan: "Sä olet pomo."

"Hevostytöt olivat valmiita ottamaan enemmän vastuuta, kuin muut tytöt." Totta. Hevosista huolehtiminen on vastuullista työtä, erityisesti jos hoidettavana on jonkun muun hevonen.

Luin tekstin uudestaan.

"Vanhemmat hevostytöt oppivat johtamaan nuorempiaan." Totta. Osittain. Vanhemmat myös oppivat vittuilemaan nuoremmille ja vahtimaan, etteivät nämä tee pienintäkään virhettä tallitöissä.

Teksti sai mut pohtimaan, mitä olen tallihistoriani aikana oppinut. Opin hoitamaan hevosia, putsaamaan karsinoita, ratsastamaan, ajamaan, juoksuttamaan, lakaisemaan, putsaamaan varusteita, rakentamaan sähkölanka-aidan ja latomaan heinäpaaleja. Kaikki hyödyllisiä hevosnaistaitoja.

Lisäksi opin haravoimaan, kitkemään rikkaruohoja, maalaamaan aitoja, pesemään ikkunoita, poimimaan mansikoita ja hidastamaan kuusien kasvua vuosikasvustoja repimällä. Elämässä yleishyödyllisiä taitoja.

Silti muistan huokaisseeni onnesta, kun vaihdoin yksityistallille ja aloin vuokrata hevosta. Sainpahan lapata paskaa kerrankin rauhassa.