Historiani hevosten parissa on pitkä. Ensimmäisen kerran istuin oikean hevosen selässä 4-vuotiaana, säännöllinen harrastuksesta tuli 9 vuoden kypsässä iässä. Lena Forsbergin mukaan mulla on siis takanani aika pitkä johtajakoulutus.
Kun luin näitä tutkimustuloksia ensimmäisen kerran, olin innoissani. Nyökkäilin jokaiselle lauseelle. "Tallilla työskentely on ainutlaatuinen johtajakoulutus nuoruusvuosina." Totta. Hevosten kanssa täytyy olla varma ja määrätietoinen. Joka ratsastustunnilla hoetaan: "Sä olet pomo."
"Hevostytöt olivat valmiita ottamaan enemmän vastuuta, kuin muut tytöt." Totta. Hevosista huolehtiminen on vastuullista työtä, erityisesti jos hoidettavana on jonkun muun hevonen.
Luin tekstin uudestaan.
"Vanhemmat hevostytöt oppivat johtamaan nuorempiaan." Totta. Osittain. Vanhemmat myös oppivat vittuilemaan nuoremmille ja vahtimaan, etteivät nämä tee pienintäkään virhettä tallitöissä.
Teksti sai mut pohtimaan, mitä olen tallihistoriani aikana oppinut. Opin hoitamaan hevosia, putsaamaan karsinoita, ratsastamaan, ajamaan, juoksuttamaan, lakaisemaan, putsaamaan varusteita, rakentamaan sähkölanka-aidan ja latomaan heinäpaaleja. Kaikki hyödyllisiä hevosnaistaitoja.
Lisäksi opin haravoimaan, kitkemään rikkaruohoja, maalaamaan aitoja, pesemään ikkunoita, poimimaan mansikoita ja hidastamaan kuusien kasvua vuosikasvustoja repimällä. Elämässä yleishyödyllisiä taitoja.
Silti muistan huokaisseeni onnesta, kun vaihdoin yksityistallille ja aloin vuokrata hevosta. Sainpahan lapata paskaa kerrankin rauhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti