sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Vanha talo ajaa hulluuden partaalle

Tärkeän päivän aamu. Herätyskello soi yhdeksältä, ja kerrankin nousen ylös ilman sen kummempia torkkuja. Juna lähtee puolenpäivän jälkeen. Siihen on ehdittävä, jos mielii saada työpaikan.

Menen suihkuun ja väännän hanan auki. Sieltä valuu tipottain kylmää vettä. Kiroan. Ei tänä aamuna! Minä tahansa muuna aamuna, mutta ei tänään! Lopulta päädyn pesemään hiukset lavuaarissa, sieltä sentään tulee lämmintä vettä.

Kylppäri on asunnon kylmin osa, ja putket kulkevat ulkoseinän vieressä. Suunnittelun kukkanen. Putket ovat jäätyneet kerran aikaisemminkin, silloin ne sulivat lyhyellä valuttamisella. Nyt lämpötilan vaihtelu oli liikaa. Umpijäässä. Ei auttanut muuta, kuin jättää putket tippumaan öiksi, vaikka sisäinen maailmanparantaja huutaa vedenhukan vuoksi. Oma napa, paras napa, mieluiten lämpimällä vedellä pestynä.

Sattuipa toinenkin kämmi kämpän kanssa. Mun oli tarkoitus saada uusi sänky, vanha kun oli aika hajalla. Kokosin vanhan sängyn ja vein vinttiin. Uusi sänky ei mahtunut kapeasta portaikosta kämppään saakka. Se siitä sitten. Vuodesohva kutsui.

Kaikesta tästä huolimatta olen älyttömän onnellinen. Sain kesäksi oman alan töitä ja urheilu tuntuu kiinnostavalta.

Mulla on kaikki hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti