Tähän otsikoksi se, mitä Terminaattori sanoo

Tältäkö se tuntuu, kun kaikki menee putkeen? Kesätyö varmistui, edessä on paluu Lahteen, kandi etenee ja Imagen kannessa on yläosaton Jörn Donner. Paskasta tammikuusta tuli yhdessä päivässä aivan mahtava.

Lahes syksyl 2009.

Moona heitti mulle tämmösen haasteen. Avaudun nyt kaikille viidelle lukijalleni. Tai saattaa niitä olla pari enemmänki.

11 asiaa meikäläisestä

1. Olen perheeni ainoa tyttö. (Jos äitiä ei lasketa. Tai koiraa.)

2. Tarina kertoo, että isäni olisi päättänyt nimetä tyttärensä Pieni talo preerialla -sarjan Laura Ingallsin mukaan. Ainoana tyttärenä sain tämän kunnian. Isä ei ole myöntänyt, että tarina olisi totta.

3. Bravuurini karaokessa ei kuitenkaan ole Maija Vilkkumaan Ingallsin Laura. Itseasiassa se on mielestäni Vilkkumaan tuotannon paskimpia kappaleita.

4. Mulla on neljä veljeä.

5. Osaan nimetä lätkän sm-liigan joukkueet, tunnistan suurimman osan automerkeistä ja tiedän mikä on paitsio. Koska mulla on edelleen ne neljä veljeä.

6. Tiedän myös, että paitsio tarkoittaa eri asiaa jalkapallossa ja jääkiekossa.

7. Rakastan eläimiä, musiikkia, teatteria ja kirjoittamista yli kaiken.

8. Käyn lähikaupassa Reino-tohvelit jalassa. Kuulen siitä joskus vittuilua.

9. Tähän aikaan vuodesta menen kaupassa sekaisin siitä, että kiivit ovat niin halpoja. Ja vieläpä niin hyviä!

10. Olen pohjimmiltani ujo ja hiljainen. Täysin vieraassa seurassa joku saattaa kokea sen ylpeydeksi.

11. Joskus innostun kuitenkin laukomaan myös totuuksia ja väittelemään. Täysin vieraassa seurassa joku saattaa kokea sen iskuyritykseksi.


Nyt olen laiska ja jatkan noihin kysymyksiin vastaamista seuraavassa päivityksessä. Stay tuned!

Yök. Ällöiloinen päivitys.

 Eilinen päivä oli pohjanoteeraus. Tänään osaan sentään jo luetella kymmenen hyvää asiaa. Ja nyt on vasta tiistai!

1. Aloitettu kanditutkielma
2. Ihana improryhmä
3. Juoksumatto
4. Palautettu vaihtohakemus
5. Ammattitaidon arvostus
6. Suora palaute
7. Yhdennäköisyys Sanna-Raipe Helmisen kanssa
8. Hassuttelu ystävien kanssa
9. Ehjät mp3-soittimen kuulokkeet
10. Vastapestyt lakanat

+1. Se, että Hollannissa majaileva ystävä osti ihan älyttömän hienon pyörän, ja pääsen sekä tapaamaan kaveria että kokeilemaan pyörää toukokuussa. Rakkautta.

Takaisin betonikaupunkiin. Pliis.

Oon löytäny omituisen uuden puolen itsestäni tällä viikolla. Sen sijaan, että haluaisin lähteä, haluankin palata. Haluan tosi kovasti palata.

Hommat menee niin kuin niiden on tarkoitus mennä.

Mitä pitäisi tehdä vs. mitä haluaisin tehdä

Tein tänään listan asioista, joita pitäisi tehdä. Sellasia listoja ei pitäisi tehdä.

Tässä keväällä on hanketta toisensa perään. Dokkaria, kandityötä, työhakemuksia... Ja jossain välissä täytyisi käydä leikkauttamassa tukka. Jos kuontaloa tupeeraisi vähän, päästäisiin hyvin lähelle Kaija Koon hiuslookia ysärin alussa.

En ole koskaan kärsinyt burnoutista, mutta joululomalla tuntui siltä, että lähellä käytiin. En myöskään ole koskaan ottanut turhaa stressiä asioista, ainakaan tietoisesti. Kai se on tää, että kevään aikana pitäisi saada yhdestä tutkinnosta valmista ja kesäksi pitäisi saada töitä.

Hyvä ystäväni muuttaa Hollantiin puoleksi vuodeksi vaihtoon ja aikoo jäädä kesäksi Eurooppaan. Sellainen juoksupyörästä hyppääminen kiinnostaisi vähän itseäkin. En nyt aio lähteä etsimään itseäni Balilta tai mitään. Ihan vain uusi ympäristö, uudet ihmiset ja uusi tekeminen kiinnostaisivat. Ei sillä, että nykyisissä olisi mitään vikaa. Tykkään elämästäni ihan hurjasti!

Ehkä kesän jälkeen luvassa on uusia seikkailuja, kunhan vanhat selvitetään ensin.

Pappojen konstit ja hitaat hissit

"Sänk din huvud."

Olen aloittanut taas kirjoittamisen. Tai jatkuvastihan mä kirjoitan, mutta nyt kaunokirjallista materiaalia vyöryy paperille enemmän kuin moneen kuukauteen.

Käytännössä olen editoinut vanhoja tekstejä ja kirjoittanut kasapäin uusia. En tiedä, mikä aivojeni lukoista on sulanut, mutta pieni muistikirja on talven aikana täyttynyt jos jonkinlaisista huomioista. Epämääräisiä merkintöjä löytyy muun muassa papan konsteista ja hitaista hisseistä.

Tietokoneelle on nimetty kansio kaikelle pöytälaatikkokamalle. Siellä on monta keskeneräistä tuotosta, josko jotain saisi valmiiksikin. Olen näköjään hyvä aloittamaan, mutta pitkäjänteinen työskentely tekstin kanssa ei meinaa vielä onnistua. Ehkä jonain päivänä nuokin raapustukset löytyvät jossain muodossa painettuna.