Tässä keväällä on hanketta toisensa perään. Dokkaria, kandityötä, työhakemuksia... Ja jossain välissä täytyisi käydä leikkauttamassa tukka. Jos kuontaloa tupeeraisi vähän, päästäisiin hyvin lähelle Kaija Koon hiuslookia ysärin alussa.En ole koskaan kärsinyt burnoutista, mutta joululomalla tuntui siltä, että lähellä käytiin. En myöskään ole koskaan ottanut turhaa stressiä asioista, ainakaan tietoisesti. Kai se on tää, että kevään aikana pitäisi saada yhdestä tutkinnosta valmista ja kesäksi pitäisi saada töitä.
Hyvä ystäväni muuttaa Hollantiin puoleksi vuodeksi vaihtoon ja aikoo jäädä kesäksi Eurooppaan. Sellainen juoksupyörästä hyppääminen kiinnostaisi vähän itseäkin. En nyt aio lähteä etsimään itseäni Balilta tai mitään. Ihan vain uusi ympäristö, uudet ihmiset ja uusi tekeminen kiinnostaisivat. Ei sillä, että nykyisissä olisi mitään vikaa. Tykkään elämästäni ihan hurjasti!
Ehkä kesän jälkeen luvassa on uusia seikkailuja, kunhan vanhat selvitetään ensin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti