Takaisin luantoon!

Juttelin eilen erään lintubongarin kanssa. Ennen tätä keskustelua olin juoksennellut pusikoissa ja niityillä kuin pieni varsa, oli nimittäin ihanaa löytää näin läheltä kaupunkia näin "villiä" luontoa. Sitten löysin puisen lintutornin josta näkyi Iidesjärvelle. Ja siellä bongari istuikin kiikaroimassa koskeloita.

Viimevuotinen kaipuuni maalle, metsien ja peltojen keskelle on uusiutunut. Asun mielestäni aivan loistavalla paikalla, tämä ei ole mitään betoniviidakkoa ja Tampesteri on ihan mukava kaupunki, mutta myönnettävä se on. Veri vetäisi muualle.

Vuoden kulkua on hankala hahmottaa, kun asuu kaupungissa. Siksi bongarikin oli torniin tullut. Täytyi saada seurata lintujen muuttoa ja ruskan leviämistä. Ihmiset kaipaavat jonkinlaista otetta ajasta ja luonnosta, ainakin me maalta tulleet.

Talvella en usko tämän kaipuun enää vaivaavan minua. Kylmyys ja pimeys saavat tekemään jotain muuta tai pysymään sisällä, sekä maalla että kaupungissa.

Sitä ennen aion juoksennella syksyisissä puskissa ja katsella luonnon nukahtamista.