Viikko sitten totesin, että universumi osaa jollain kierolla tavalla ohjailla ihmisen kohtaloa. Yksi suosikkibändeistäni julkisti tulevansa Suomeen. Eikä mihin tahansa kolkkaan, vaan tänne. Tampereelle. Tämän aamun vietinkin Red Hot Chili Peppersin lippuja ostaessa.
Suhteeni Red Hot Chili Peppersiin alkoi joskus lukioaikoina. En osaa ihan tarkkaan sanoa, mikä biisi pysäytti mut ensimmäisenä. Vuosi oli 2006, ja Stadium Arcadium oli juuri ilmestynyt. Veikkaan siis, että kyseessä oli tämä kipale.
Tämän jälkeen alkoi tutkimusmatka funkin ja rapin maustaman rockin maailmaan. Hävyttömät ja vähemmän hävyttömät sanoitukset kuulostivat nerokkailta. Ja ne kuulostavat yhä, vaikka viidessä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. Tutuksi tulivat sekä bändin sinkkulohkaisut että tuntemattomat viritelmät. Ikuisuussuosikiksi on valikoitunut By The Way -albumi. Muita levyjä väheksymättä.
Bändi on mielestäni vuosien mittaan muovautunut täyteläisemmäksi. Stadium Arcadiumilla on useita biisejä, jotka saavat kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Ja onhan RHCP:llä maailman paras basisti.
Uusimpaan levyyn en häpeäkseni ole vielä ehtinyt tutustua. Mutta kai sitä ehtii ennen elokuuta? Pienen odottelun jälkeen lippu on nimittäin nyt plakkarissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti