torstai 24. huhtikuuta 2014

Patikointia sumuisilla vuorilla

Belfast Castle. Linnan puutarhaan on piilotettu yhdeksän kissaa muun muassa patsaina ja mosaiikkiteoksina.
Koko yliopistokampus on tällä hetkellä aavekaupunki. Paikalliset matkustivat koteihinsa viettämään pitkää pääsiäislomaa ja vaihtarit matkailevat kuka missäkin. Omat reissailut ovat vielä edessä päin, mutta nyt onkin hyvä sauma käydä taas tutkimassa Belfastin kulmia.

Lähdimme kuluttamaan pääsiäisenä mässäämiämme kiloja Cave Hillille. Yksi patikkareitti kulkee Belfastin linnalta ylös. Koska emme olleet vielä linnaakaan katsastaneet, kävimme pyörähtämässä sisällä. Valitettavasti linna oli lähes kokonaan suljettu yksityistilaisuuden vuoksi, joten tyydyimme kävelemään puutarhassa ja etsimään yhdeksää sinne piilotettua kissaa.

Jee! Mut miten täältä pääsee pois?
Seuraavaksi lähdimme taapertamaan ylös kohti luolia. Cave Hill saa nimensä kolmesta päällekkäisestä luolasta, jotka on koverrettu vuoren kylkeen. Ensimmäinen luolista on noin parin metrin korkeudella, ja sinne pystyy jokseenkin helposti kiipeämään. Kaksi muuta luolaa ovat niin korkealla, ettei niissä pääse vierailemaan ilman asiaankuuluvaa kiipeilyvälineistöä. Reippaana tyttönä tietenkin kiipesin ensimmäiseen luolaan. Alas kapuaminen olikin sitten jo vaikeampaa, sillä lievä korkean paikan kammo otti vallan. Hengissä ja ehjänä pääsin kuitenkin alas.
No mut ylhäällä on varmasti selkeää.
Sillä aikaa kun kikkailin itseni alas luolasta, ehti vuorille laskeutua sumu. Tarkoituksemme oli kiivetä Napoleonin nenäksi kutsutulle kielekkeelle, josta näkee selkeällä kelillä Skotlantiin saakka. Nyt näki korkeintaan kolme metriä eteen päin. Toisaalta sumuisessa vuoressa oli oma viehätyksensä. Varikset lentelivät sumusta kadoten yhtä nopeasti kuin olivat ilmestyneetkin. Tuntui kuin olisimme olleet yksin maailmassa.
Takanani avautuu maisema Carrickfergusiin. Ei voittoa.
Loistava patikointiseurani!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti