Huh, mitkä bassokuviot! Kuuntele linkit!

Viikko sitten totesin, että universumi osaa jollain kierolla tavalla ohjailla ihmisen kohtaloa. Yksi suosikkibändeistäni julkisti tulevansa Suomeen. Eikä mihin tahansa kolkkaan, vaan tänne. Tampereelle. Tämän aamun vietinkin Red Hot Chili Peppersin lippuja ostaessa.

Suhteeni Red Hot Chili Peppersiin alkoi joskus lukioaikoina. En osaa ihan tarkkaan sanoa, mikä biisi pysäytti mut ensimmäisenä. Vuosi oli 2006, ja Stadium Arcadium oli juuri ilmestynyt. Veikkaan siis, että kyseessä oli tämä kipale.

Tämän jälkeen alkoi tutkimusmatka funkin ja rapin maustaman rockin maailmaan. Hävyttömät ja vähemmän hävyttömät sanoitukset kuulostivat nerokkailta. Ja ne kuulostavat yhä, vaikka viidessä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. Tutuksi tulivat sekä bändin sinkkulohkaisut että tuntemattomat viritelmät. Ikuisuussuosikiksi on valikoitunut By The Way -albumi. Muita levyjä väheksymättä.

Bändi on mielestäni vuosien mittaan muovautunut täyteläisemmäksi. Stadium Arcadiumilla on useita biisejä, jotka saavat kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Ja onhan RHCP:llä maailman paras basisti.

Uusimpaan levyyn en häpeäkseni ole vielä ehtinyt tutustua. Mutta kai sitä ehtii ennen elokuuta? Pienen odottelun jälkeen lippu on nimittäin nyt plakkarissa.

Motivation Letter

Opintojeni alusta saakka oli selvää, että haluan lähteä vaihtoon mahdollisimman pian. Olen matkustanut ulkomailla todella vähän, mutta rakastan reissaamista. Kotimaassakin täytyy tietyin väliajoin päästä moikkailemaan tuttuja Suomen eri kolkkiin.

Vaihto on kuitenkin vähän eri juttu. Pakkaaminen, lentolippujen varaaminen ja passin uusiminen eivät riitä. Kuvittelin, että hakeminen olisi helppoa. Ei muuten ole.

Kesän aikana yliopiston sivuja selaillessani tein päätöksen. Hakisin yhdeksi lukukaudeksi Kanadaan. Suosikiksi valikoitui Carleton University Ottawassa.

Vaihtohakujen päättyminen tuli hieman yllättäen ja pyytämättä. Paperit pitäisi toimittaa kansainvälisen osaston kansliaan ensi maanantaina. Hupsista saatana. Viikon verran olen väsännyt motivaatiokirjettä, cv:tä ja opintosuunnitelmaa, tietenkin englanniksi. Hommaa ei ole helpottanut se, että käyn tällä hetkellä ruotsin kurssia. Man kan inte skriva engelska, när man tänker på svenska.

Kaikki ei kuitenkaan pääty tähän. Ehei. Tästä kaikki alkaa. Jos onneton motivaatiokirjeeni vakuuttaa yliopistoni väen, se laitetaan eteenpäin. Sitten täytyisi vakuuttaa kanadalaiset. Jos he eivät lumoudu, motivaationi joutaa silppuriin.

Homma kuitenkin etenee, ja mulla on aika hyvät vibat tästä. Ehkä yksi kirjeeseen ympätty taikasana ratkaisee kaiken: Bachelor's Essay.

p.s. Kuva on lokakuiselta Prahan reissulta. Hieno kaupunki, ei voi muuta sanoa.

Mansessa taas, nääs.

Täällä ollaan taas, tällä kertaa Näsijärven rannalla. Tammelalaiskommuuniin soluttautuminen on lähtenyt käyntiin. Nautin suunnattomasti siitä, että ympärillä on ihmisiä, vaikka moni asia saattaa välillä ottaa kaaliin. Seinien sijasta puhelen kuitenkin mieluummin ihmisille.

Paljonkaan ei ole tullut kämppiksiä nähtyä. Opiskeluiden alku on ollut yhtä haipakkaa, ja siihen päälle kaikki uusille fukseille järjestetyt tapahtumat. Käytännössä lähden kotoa aamupäivällä ja palaan aamuyöllä. Ehkä tää tästä tasoittuu. Tai sitten ei.

Opiskelukavereiden näkeminen on ollut ehdottomasti parasta. Tuntuu siltä kuin kesää ei olisi välissä ollutkaan. Tuntuu hyvältä palata.

Hämeenlinna oli kiva, mutta Tampere on ihana.

Osta pois vol. 1

Osta hyvä nahkatakki. Näitä alkaa olla jo liikaa, joten jostain on luovuttava. Nouto mahdollista vielä parin viikon ajan Hämeenlinnasta. Jos takki ei ole sinä aikana kadonnut, se muuttaa mukanani Tampereelle.


Nahkatakki (25 euroa)

Koko 34, mutta sopii hyvin sirolle 36/38 -kokoisellekin. Aitoa nahkaa. Mukaan tulee kaulukseen tarkoitettu tekoturkis. Merkkinä Classic Woman by Ellos. Olen ostanut tämän vintage-liikkeestä. Jännä huomata, että Elloksen vaatteet ovatkin jo olevinaan vuosikertavaatteita. ;D

Jos heräsi kysymyksiä, tai haluat takin omaksesi, laita viestiä sähköpostiin: laurusk@suomi24.fi

Vr pelasti päiväni!

Joskus voi näköjään käydä näinkin.

Tämä viikko on ollut täynnä katkeruutta. Olin kovaa vauhtia menossa Ilosaareen tänä vuonna. Ystävien kanssa oli sovittu, että mennään kimpassa. Festari- ja junaliputkin hankin kerrankin ajoissa. Sitten päätin vilustuttaa itseni. Festarireissun suunnittelu tyssäsi siihen.

Kävinkin sitten tänään vaihtamassa junaliput, sillä olen kuitenkin lähdössä taas kahden viikon päästä reissuun. Asema oli täynnä festarikansaa rinkkoineen. Kyllä kirpaisi.

Päiväni pelasti kuitenkin paras lipunmyyjäherra ikinä! Alla käymämme dialogi, niin kuin sen muistan. Myyjän murre vääntyy vähän savolaismurteiden suuntaan.

L:
Moikka! Mulla olis tässä tämmöset junaliput. Nyt kävi niin, että en aio käyttää näitä. Mut voisko nää vaihtaa toisiin lippuihin, kun oon loppukuusta menos Ouluun?
M:
Katsotaas... Joo tämä junahan lähtis tunnin päästä. Et siis ole menossa tänään Joensuuhun?
L:
En ole menossa.
M:
Jaa. Sinne onkin tänään paljon porukkaa menossa. Ilmeisesti siellä on jottai tapahtumaa.
L:
Juu, no sinne mäkin olisin menny, mutta kun tulin kipeeks.
M:
Jaa mitä?
L:
Tulin kipeeks.
M:
Hä?
L:
Iski flunssa.
M:
Voihan harmi! Mutta et nyt sitten ole menossa Joensuuhun, vaan olet menossa Ouluun. Peruutetaas nää Joensuun liput ensin... Noin. Nyt on Joensuun matka peruttu, mites tämä Oulu sitten?
L:
Mulla on tässä tällaiset yhteydet, mitä katoin netist.
M:
Katotaas. Eli tuolla junalla Ouluun. Onkos jotain paikkatoivomuksia?
L:
Ei sillä niin väliä.
M:
No nyt saat kuule valita. Alakerta? Yläkerta? Ikkuna? Käytävä? Pistokepaikalla? Business-luokassa? Aller...
L:
Okei, yläkerta ja ikkunapaikka.
M:
Selvä. Ja sitten paluu Oulusta olisi 31. päivä. Hetkonen... Niin joo tätä kuuta, et kuitenkaan kuukautta aikonu Oulussa olla?
L:
En aikonu, kun töitäkin olis.
M:
Mites paikat?
L:
Samat toiveet ku äskön, ikkunapaikka yläkerrasta.
M:
Tää kone nyt fundeeraa, että viittiikö se antaa sulle lippua.
L:
Se varmaan luulee, että mä tuun taas perumaan matkan.
M:
Noni! Tulihan se sieltä. Tässä näin. Kuus euroa tuli vielä maksettavaa.
L:
Tässä. Hei, kiitos paljon!
M:
Eipä kestä ei.

Naruleikki

Lupasin testata uutta kameraa vuoden ikäiseen bokserinarttuumme. Kuten arvata saattaa, meikäläinen ei ihan pysynyt neidin perässä. Muutama otos matkaan kuitenkin tarttui. Näin meillä leikitään.

Ensin narua tuijotetaan intensiivisesti jonkin aikaa. Huomaa avustajan upeat Kappa-verkkarit. Ne ovat jo suvun perintökalleus.Tuijotuskilpailu narun kanssa on ohi. Naru heitetään jonnekin päin pihamaata. Tätä seuraa yleensä räjähtävä lähtö.

Taika hakee narua ja Kappa-verkkarit juoksevat sulavasti vapaavalintaiseen piiloon.


Kun naru on löydetty, juostaan sekopäisenä pitkin pihaa ja etsitään heittäjää. Tässä tapauksessa siis Kappa-verkkareita.

Eli ihan mukavasti tuo kamera toimii. Muutaman työkeikankin olen sen kanssa ehtinyt heittää, ja hyvin pelittää. :)

HÄN on täällä tänään!

Jipii! Kävin noutamassa uuden työkaverini postista tänään. Kyyditsin hänet ammattimaisesti pyöräntarakalla kotiin, ukkosen säestämänä tietenkin. Paketista kuoriutui oikein näppärän oloinen kaveri.

Ensivaikutelma on pelkkää positiivista. Nyt muistan, miksi pidän Nikonista enemmän kuin Canonista. Muotoilu sopii meikäläiselle paremmin, samoin ohjelmisto. Uusi tuttavuus on myös yllättävän kevyt. Se on oikeastaan vain plussaa. Mitään järjettömän painavia settejä en voi mukana kantaakaan, kun päätyönä on kuitenkin se kirjoittaminen. Ja onhan kuvauksen harrastaminenkin mukavampaa keveiden kantamusten kanssa.

Millaista kuvaa tämä veijari sitten ottaa. Vertailun kohteena on vanha Lumixini, tavallinen digikamera.

Vasemmalla siis Lumixin kuva, oikealla Nikon.

Hauska huomata, että yllättävän vähän tuo vanha patu häviää järkkärille. Toisaalta vanhan kanssa kun on työskennellytkin enemmän, niin säädötkin ovat vähemmän keturallaan.

Mitään muotiblogia en aatellu alkaa pitää. Mulla vaan on aika vähän kuvauskohteita täällä. Samaan hengenvetoon ajattelin mainita, että etualalla on uudet Vagabondit.



Viikonloppuna Nikke pääsee todelliseen testiin, kun yritän kuvata ylienergistä koiraamme.