LISTA: Kymmenen kipaletta vuodelta 2013. Uuuu!

Vuoden loppu on täynnä kaikennäköisiä listoja. Itsekin on tullut pähkäiltyä vuoden kohokohtia. Ajattelin valita kymmenen vuoden aikana mulle tärkeeksi tullutta uutta kipaletta. Biisit eivät ole missään järjestyksessä. Jokainen on sattunut kolahtamaan sopivassa tilanteessa korviin.

Fall Out Boy: My Songs Know What You Did In The Dark
Oli kevät, oli liikaa aineistoa ja tieteellistä kirjallisuutta. Oli tää biisi, joka iski heti ensikuulemalta tajuntaan. Ja kyllä, tein pimeässä tutkielmaa. Ihanaa.

Haloo Helsinki!: Vapaus käteen jää
Haloo Helsinki! on niitä bändejä, joita aikaisemmin inhosin pikkuvanhojen sanoitusten vuoksi. Nyt tuo yhtye on kasvanut isoksia ja teki aivan häkellyttävän hyvän levyn. Tässä biisissä on sanoma puettu niin hienoon muotoon, että ihan hengästyttää.

Olavi Uusivirta feat. Pauliina Kokkonen: Tuhat vuotta sitten
Tämä kappale saa uskomaan jälleensyntymiseen.

Arctic Monkeys: Do I Wanna Know?
Kun Arktisten apinoiden uusimman levyn ensimmäinen sinkku ilmestyi, soitin sitä koko työpäivän ajan. Kuolettavan hyvä ja suorastaan eroottinen kipale.

Gasellit: 2006
Jos tämä kappale ei jää soimaan päähän, on kuuro. Fun fact: Madonna oli kaunis vielä vuonna 2006.

Paavoharju: Minä nousen sinne
Koko Paavoharjun Joko sinä tulet tänne alas tai minä nousen sinne -levy on aivan hullu. Mutta tämä on ehdoton suosikkini. Joko tulet helvettiin tai helvetti tulee luoksesi. Ei kannata kuunnella yksin kotona pimeänä syysiltana. Kokeilin.


A Great Big World feat. Christina Aguilera: Say Something
Tämä iskee sekä Christinalla että ilman. Kaunis ja surullinen kappale siitä, kun ei saa suutaan auki.

Daft Punk: Get Lucky
Kesäbiisi numero yksi!

Scandinavian Music Group: Balladi 1
Pidän SMG:stä, mutta yleensä bändin kappaleet aukeavat mulle vasta jotenkin myöhään. Balladi 1 oli yllättäen poikkeus. Mun ei tarvinnut kauan miettiä, tykkäänkö vai en.

Kuningas Pähkinä & Setä Tamu: Tango ja Cäsh
Listan guilty pleasure. Et säkään pysty lupaan että saavut aamuks satamaan.

Ja tietenkin täältä voit kuunnella Spotify-listan läpi. Uijui!

Mitä kriitikkotouhuista jäi käteen?

Musella leiju lamppu Stadikalla kesällä 2013.

Olen saanut kesän ja syksyn aikana kunnian käydä enemmän musiikkikeikoilla kuin koskaan. Niiltä olen oppinut yhtä ja toista siitä, mitä on olla kriitikko.
Vaikka urani musiikkikriitikkona on aivan alkutaipaleella, haluaisin jakaa vähän tuntemuksiani hommasta. Keräsin kuusi ohjetta, joita olen toteuttanut tässä kahdeksan kuukauden aikana vaihtelevalla menestyksellä.

Valmistaudu. Edes vähän. Kuten muillakin keikoilla, myös arvioitavaa keikkaa varten kannattaa kuunnella ainakin se uusin levy. Kyllä, luukutin Cheekin uusimman plätyn läpi pari kertaa ennen herran jäähallikeikkaa. Kiinnostuneet voivat muuten lukea arvion täältä.

Kriitikko kan ha kritiikki också.

Ole ennakkoluuloton. Rihanna ei ehkä ole suosikkiartistisi, mutta myyntiluvut ja listasijoitukset todistavat, että pari muuta kanssaeläjää saattaa olla kanssasi eri mieltä. Kriitikko saa myös fiilistellä keikkaa ja yllättyä positiivisesti. Kaikkeen ei kuitenkaan kannata lähteä mukaan. Jos jokin keikassa tökkii, sen saa sanoa. Puhumattakaan totaalisesta flopista. Paska on paskaa, that's it.

Tämän siitä saa, kun kuuntelee Cheekiä ennen keikkaa.

Aisti ympäristöä. Kuulostele myös yleisön fiiliksiä keikalla, väliajalla ja keikalta poistuttaessa. Kohtaavatko ne omien tuntemustesi kanssa? Yleisöön ei voi sokeasti luottaa, mutta varta vasten artistin takia keikalle tulleet saattavat avartaa omaa suppeaa katsantokantaasi.

Opettele kirjoittamaan pimeässä. Kynän ja lehtiön lisäksi biisilista on kiva lisä. Jos artistin tuotanto on edes jokseenkin tuttua, pärjää tosin ilmankin.

Käy myös viihteellä. Älä tee keikoilla käymisestä pelkkää työtä vaan jätä välillä lehtiö kotiin ja käy fiilistelemässä live-musiikkia ilman turhaa painetta kirjoittamisesta.

Pidä itsesi tyytyväisenä ennen keikkaa. Muista nukkua hyvin, syödä hyvin ja käydä vessassa. Nauti keikasta.

Mene Sinooperiin ja sekoa

Sisälläni asuu pieni askarteleva sekopää. Vuosi sitten sain idean. Jostain meemistä se kai lähti. Halusin välttämättä leikkiä ajatuksella, jossa ihan tavallisesta suomalaisesta sananlaskusta väännetään jotain järjetöntä.

Aika monesta saa ihan käsittämättömän, kun sen kääntää englanniksi.

Niinpä:

Kuva on veljeni Juhanin ottama ja hipsteröimä. Kuvausrekvisiittana Taika.

Vuoden verran olen pitänyt tuota kassia eräänlaisena koululaukkuna. Voin kertoa, että saa ihmiset pysähtymään, kummastelemaan, lukemaan, oivaltamaan ja lopulta nauramaan.

Tänään astelin Sinooperiin ja sekosin. Ostin värejä, kasseja ja muovia. Syntyi kaksi uutta kassia.

En omista kunnon painantavälineitä. Nämä on tehty muoviin leikattujen sapluunoiden ja telan avulla. Se näkyy esimerkiksi siinä, että Jokisen eväs todella levisi. Yllättävän hyvin tuo kuitenkin toimi, joten varmaan jatkossakin painan kangasta samalla tavalla, kunhan jostain saisi vielä seulan. Muovi ei pysy paikallaan niin hyvin kuin paperi, mutta kestää useamman käyttökerran.

Seuraavaksi voisikin sitten painaa vaikka paidan, jossa on Joel Hallikainen... :D

Olen tosissani.

Riskibisness

Eilen sanoin sen puhelimessa. Jos ei ota riskiä, ei päädy ikinä mihinkään.

Aloin pohtia kaikkia elämäni riskejä: hyviä, huonoja, isoja, pieniä ja mitättömiä. Niitä, joita itse ei laskisi riskilaariin, mutta muut kutsuvat riskiksi. Niitä, joita muut eivät näe riskeinä, mutta ovat mulle isoja muureja ylitettäväksi.

Ennen kaikkea niitä, jotka jätin ottamatta.

Huomasin itsestäänselvyyden. Vanhemmiten riskinotto on vähentynyt. Muurit ovat kasvaneet korkeammiksi. Tai sitten riskit ovat muuttuneet toisenlaiseksi. Sitä alkaa unelmoida pysyvämmästä kodista, työpaikasta ja koirasta.

Se kaikki kuulostaa jämähtämiseltä, ainakin olisi kuulostanut 19-vuotiaan, vasta omilleen muuttaneen Lauran korvissa. Juuri 23 vuotta täyttäneelle Lauralle tuo ajatus tuntuukin ihan uudelta riskiltä.

Olishan se ihan kiva, että uskaltais pysyä yli vuoden edes samassa asunnossa.

Sitä ennen täytyy seikkailla vielä hetki.

Mä joka päivä paperitöitä teen

Apurahahakemus, Learning Agreement, vakuutus, lentoliput, maastamuuttoilmoitus...

Pitäisköhän käydä hammaslääkärissä ennen lähtöä?

Kun vanhemmat kuulivat, että olen muuttamassa muutamaksi kuukaudeksi Pohjois-Irlantiin, he kaivoivat karttakirjan esiin.

Kun veli kuuli, hän alkoi etsiä sopivia lentoja.

Kun mä kuulin, en uskonut, kuinka paljon saan vielä täytellä lomakkeita.

Silti aika siistiä. Asun kevään Irlanninmeren rannalla.

Viisas mies

"Mä pidin sitten vähän lomaa, kun huomasin, etten oo pitkiin aikoihin pitäny. Olin sillai niinku..."
"Et tienny aamulla, mitä meinaat päivällä tehdä."
"Nii."

Yksi sapattivapaan tuotoksista, kasettilamppu!

Sapattivapaani on puolessa välissä. Moni kyseli, mitä teen. Vastasin: töitä ja opintoja.

Totuus on, että näiden lisäksi en oikeastaan mitään sen kummempaa. Paitsi että kirjoitan. Mutta on sellaisiakin päiviä, jolloin paperille ei tule yhtään ainutta riviä. Ne päivät ahdistavat. Kirjoittamisen takiahan mä tämän vapaani todella päätin pitää.

Mutta oikeastaan teen ihan samoja asioita, kuin Tampereellakin. Ja oikeastaan enemmänkin. Silti moni jaksaa yhä kummastella, miksi en tullut syksyksi opiskelupaikkakunnalle rellestämään.

Tapasin tänään fiksun herran, media-alan ihmisiä hänkin.

Yllä siteerattu pätkä on keskustelustamme. Myös seuraavat sanat ovat hänen suustaan:

"Mä olen ihan vapaaehtoisesti lomauttanut itseäni välillä ja tehnyt muita hommia. Oma vapaa-aika, se on vaan niin arvokasta."

Olen aika täpinöissä suunnitellut ensi kevättä. Älkää huoliko toverit.

Saattaa olla, ettei Tampere näe mua vielä silloinkaan.

All you need is ass

Olen koittanut edailla puolivalmiita tekstejäni tässä syksyn alussa. Tällä hetkellä työn alla on yksi päälle 60 liuskainen sekasikiö, jolla ei välttämättä ole tulevaisuutta.

Mutta minähän perkele teen sen valmiiksi.

Toinen loppuun vietävä duuni olisi yksi näytelmäkässäri. Ei silläkään ole välttämättä tulevaisuutta, mutta valmiiksi sekin on saatava.

Kun kerran on aloitettu, niin ei tässä vaiheessa ruveta perääntymään.

Olen huomannut, että perselihakset ovat kaikki mitä tarvitsen. Tekstien läpikäyminen on aikaavievää ja työlästä. Varsinainen luova ideointi on jo tehty ja viety niinkin pitkälle, että nyt pitää vain kirjoittaa ja hioa. Ja sitten vielä vähän kirjoittaa ja hioa. Ja kirjoittaa.

Tämä käy ihan työstä.