Asioita, jotka saavat minut kysymään: What the F*ck?

Kolmen viikon jälkeen voin jo sanoa kotiutuneeni tähän maahan. Joitain asioita en vain meinaa vieläkään ymmärtää.

Yltiöpäinen kohteliaisuus

Osaan jo sanoa jokseenkin automaattisesti please, jos haluan jotain. Silti tunnen itseni TODELLA epäkohteliaaksi pohjoisirlantilaisten seurassa. Tosin jopa lontoolainen kämppikseni sanoi, että täällä ollaan äärettömän kohteliaita verrattuna esimerkiksi Ison-Britannian väestöön. Titteleitä ei niinkään kuulu enää puheessa, onneksi. Häkellyn joka kerta, kun baarissa tai kahvilassa työntekijät puhuttelevat minua neitinä. Jäin sanattomaksi, kun eräs baarimikko totesi minulle kiireessä: "Wait a moment, ma'am."

Kohtelias kirjastokuitti.

Hanat

Ennen tätä seikkailua olin käynyt kerran tässä Euroopan kolkassa. Silloin vierailin Skotlannissa. Hanat jaksavat kummastuttaa edelleen. Kuuma vesi vasemmasta ja kylmä oikeasta. Ja tietenkin hanat niin kaukana toisistaan, etteivät vedet pääse millään sekoittumaan. Ihanan modernia.

Kenen idea oli, häh?

Lomakkeet

Tämän maan byrokratia on ihan omaa luokkaansa. En ole edes laskenut, kuinka monta lomaketta olen saanut täytellä viimeisen kolmen viikon aikana. Lupia, rekisteröitymisiä, sopimuksia, varmistuksen varmistuksia... Myös kurssitöitä palauttaessa pitänee täytellä lomakkeita. Enkä malta odottaa sitä hetkeä toukokuussa, kun kaikki ne lukuisat rekisteröitymiset pitää purkaa.

Sää

Muuttuu sekunneissa. Ja kun puhun sekunneista, tarkoitan sitä aikaa, joka menee sormien napauttamiseen. Yhtenä hetkenä sataa, toisena paistaa aurinko. Tuuli lähentelee lähes päivittäin niitä lukemia, joita Suomessa kutsumme myrskylukemiksi. Sateenvarjot kääntyvät näissä myräköissä ympäri, joten niistä ei ole oikeastaan hyötyä.

Ei oo käyttistä.

Guinness

Ei pelkästään näytä moottoriöljyltä vaan myös maistuu siltä.

Siideri ja puoli pintiä öljyä, please.