 |
| Molly Malone ja menninkäinen. |
Heti aluksi on sanottava, että Dublin on luultavasti yksi Euroopan iloisimmista kaupungeista. En tiedä, juotetaanko asukkaille vesijohtoveden mukana Guinnessia (vai juovatko he sitä pikkaisen liikaa itse), mutta pubeissa meininki tuntui olevan katossa koko ajan. Irkkumusiikki pauhasi ja kansantanssin askelia opetettiin vaihtelevalla menestyksellä. Osasyynä saattaa olla myös lähestyvä St. Patrickin päivä, jota irlantilaiset juhlivat jo täysillä. Itse tapahtumahan on ensi maanantaina.
 |
| Tällä paikalla vierailijat saavat kokeilla Guinnessin laskettamista. |
 |
| Näkymä Gravity Barista. |
Belfastiin verrattuna Dublin tuntui aikamoiselta turistirysältä. Rugbyliigan pelien vuoksi kohtasimme enemmän italialaisia kuin irlantilaisia. Ja kappas, myös kaupungin kovimmat turistikohteet kertovat tarinaa oluen panemisesta tai viskin tislaamisesta.
 |
| Maailman paras irish coffee. |
 |
| Jamesonin tislaamon sisäpihan tunnelmia. |
Vierailimme sekä Guinnessin vanhassa panimossa että Jamesonin tislaamossa. Molemmissa oli omat hyvät puolensa. Guinnessin panimo on ehdoton nähtävyys Dublinissa vierailevalle, mutta uskoisin, että kertakäynti riittää. Kierroksen kohokohta oli, kun sai itse kaataa oman Guinnessinsa. Kyseisen oluen kaataminen kuulemma eroaa muiden oluiden kaatamisesta merkittävästi. Jotkut asiat eivät kuitenkaan muutu. Kun näköalabaarissa siemailin itse lorottamaani olusta, totesin, ettei Guinness ole se minun juttuni. Edelleenkään.
Seuraavan päivän kohde olikin Jamesonin tislaamo. Ihana pikkumuseo on säilyttänyt tunnelmansa. Pidin tislaamosta enemmän kuin panimosta, sillä hauska opastettu kierros ja intiimi fiilis paikassa olivat aivan toista luokkaa kuin turistien kansoittamassa Guinness-panimossa. Lisäksi Jameson on mielestäni hyvää viskiä, joten ilolla sitä maisteli. Eikä tarvitse edes kysyä, missä kaupungissa olen nauttinut elämäni parhaan irish coffeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti