Pikkuveljeni tanssi tänään vanhojen tanssit. Oli hauskaa istua katsomossa. Tai en oikeastaan paljon istunut, kun annoin kameran laulaa. Ei ole pitkään aikaan tullut kuvattua, joten otin tämän reissun ihan kuvaustreenin kannalta. Tuollainen sali on aika kamala paikka valokuvaamiselle, kun apuna ei ole esimerkiksi ulkoista salamaa.
Hetken ehti myös nostalgisoida omia vanhojaan. Niistä on vasta viisi vuotta. Silti tuntuu siltä, että omista tansseista on ikuisuus. Sitä on tullut tehtyä niin paljon kaikkea lukion jälkeen. Oli myös mielenkiintoista huomata, miten tanssien pukumuoti on muuttunut. Meillä monella oli tylliunelmia ja värikkäitä, yksinkertaisia mekkoja. Nyt lattialla näkyi paljon kapealinjaisia pukuja, strassikoristeita ja jopa läpinäkyvää kangasta.
Ja valssina hei tää!
Hyvää ystävänpäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti