Villissä nuoruudessani matkustin joka aamu bussilla kouluun. Kerran kun astuin bussiin sisälle, olin aivan varma, että joku oli tehnyt tarpeensa sinne. Siellä haisi aito ja rehellinen shaisse. Meni hetki, kunnes tajusin, että takapenkin pojat naureskelivat ja leikkivät uusilla, ruumiin eritteiltä tuoksuvilla lelu-ukkeleillaan. Kaikkea markkinointikoneistomme keksiikin.
Lelut ovat puhutteleva aihe. Joka joulu vuoden toivelahojen turvallisuus testataan ja vaaralliset vempeleet vedetään markkinoilta.
Sitten puhutaan siitä, kuinka kehittäviä ja opettavaisia lelujen täytyisi olla. Hyvä lelu opettaa lukemaan, laskemaan, kirjoittamaan, ajattelemaan, puhumaan, pussaamaan, hengittämään ja kaivamaan nenää. Hyvä lelu kertoo lapselle, mitä maailmassa täytyy tehdä, jotta pärjää. Barbiet, pehmoeläimet ja perinteinen paperi+kynä -yhdistelmä eivät ole tämän mittapuun mukaan hyviä leluja. Mielikuvitus, luovuus ja oma oivaltaminen ovat sivuseikkoja Toistan: Opettavaista ja kehittävää.
Viime vuoden puolella Citymarketit alkoivat myydä seksileluja. Tiukkapipot jaksoiva nostaa asiasta metelin. Nämä samat tiukkapipot ovat näiden yliopettavaisten lelujen kannalla. Muistuttaisin heitä, että mielikuvituksettomista ja rationaalisista lapsista kasvaa mielikuvituksettomia ja rationaalisia aikuisia. Heille ei tyynyn halaaminen riitä.
Lelunsa kullakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti