Juridisesti ihminen on aikuinen, kun hän on täyttänyt 18-vuotta. Parikymppiseksi asti jatkuu vanhempien elatusvelvollisuus. Lapsuus loppuu silloin kuin seinään. Lapsenmielisyys ja lapsellisuus jatkuu.
On olemassa ihania lapsenmielisiä ihmisiä. Niitä avarakatseisia ja spontaaneja persoonia, jotka uskaltavat vähän hassutella ja nauttia elämästä. Näiden ihmisten seurassa usein viihtyy. Toki yltiöpäinen hössötys voi käydä hermoille, mutta senkin antaa anteeksi. Avoimuus ei jätä kylmäksi.
Monien aikuisten ongelma on kuitenkin lapsellisuus, joka ilmenee erityisesti riidellessä. Osapuolet vänkäävät niin kauan omaa mielipidettään puolustaen, että unohtavat, miksi alunperin edes olivat sitä mieltä. Riidasta tulee pääasia. Niin ei saisi käydä. Näin sanotaan Tao Taossakin. Lapsikin ymmärtää lopettaa ajoissa.
Miksi sitten on edes olemassa sellainen termi kuin lapsellisuus, sillä lapset eivät siihen useinkaan syyllisty? Ajatelkaapa nyt vaikka Pekkaa ja Petraa hiekkalaatikolla tappelemassa sinisestä lapiosta. Homma päättyy siihen, että Pekka heittää Petran silmiin hiekkaa ja Petra alkaa itkeä. Pekan omatunto alkaa kolkuttaa, ja lapion kohtalo on selvä.
Aikuiset tappelisivat lapiosta vielä haudan reunallakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti