Ja niin alkoi seikkailu

Kaksi päivää sitten laskeuduin vihreälle saarelle. Lensin Helsingistä Tukholman kautta Dubliniin. Dublinista jatkoin bussilla kohti Pohjois-Irlantia. Maisema muuttui laakeasta peltomaisemasta valtaviksi harjuiksi. Irlannin puolella tienviitoissa tekstit olivat ensin iiriksi ja sitten vasta englanniksi. Iiri näyttää hobittikieleltä. Maisema näyttää hobittimaisemalta. Ihmiset näyttävät... briteiltä.

Belfastissa vaihdoin kulkuneuvon junaan. Pelkäsin vähän, joudunko koko ajan tuijottelemaan maanisesti junan ikkunoista, koska Jordanstownin asema tulisi vastaan. Ei tarvinnut. Kuulutuksia tuli koko ajan. Kohteliaita sellaisia. Jordanstownin asemalta on lyhyt kävelymatka kampukselle, jossa asun muiden vaihtareiden kanssa. En siis joutunut hukkaan koko reissun aikana, mitä pidän onnettoman suuntavaistoni ansiosta pienenä ihmeenä.

Asuntoni on pieni loukko, joka muistuttaa etäisesti huonettani kansanopistossa vuonna nakki ja kivi. Neliöitä on ehkä kymmenen. Keittiön, suihkun ja vessan jaan muiden asukkaiden kanssa, mutta meitä asuu tässä huoneistossa vain kuusi. Jengiä vaihtariporukassa on Liettuasta, Jenkeistä, Bulgariasta, Ranskasta... vaikka mistä. Nyt vietämme orientaatioviikkoa. Varsinainen opiskelu alkaa vasta ensi viikolla.

Eilen satoi vettä. Tänään paistoi aurinko. Terkkuja sinne pakkasen keskelle!