Ehdoton ykkönen on tämä:
Shrek-elokuvissa on aika hyvät soundtrackit, ja sieltä sitten bongasin Rufus Wainwrightin version kipaleesta. Pidin sitä aika pitkään parhaana versiona, koska en tiennyt paremmasta. Jeff Buckleyn veto on nykyään se ainoa oikea. Alkuperäinen Leonard Cohenin Hallelujah ei ikinä oikein uponnut. Muu Cohen kylläkin.
Yllätin itseni lukioaikana, ja aloin kuunnella Cohenin tuotantoa. Toi ääni on vaan mahtava. Lisäksi mulla oli pitkään haaveena omistaa sininen sadetakki. Haave kariutui, kun löysin vihreän takin halvemmalla. Biisi jäi, ja on yhä kovassa soitossa, kun haluan ihan vaan laittaa silmät kiinni ja olla.
Gösta Sundqvist laulaa itsemurhakandidaatista. Enough said. Kaikki Leevi & The Leavings iskee muhun enemmän tai vähemmän. Tää biisi on kuitenkin aina ollut ykkönen. Ei tällaista musaa voi tehdä kuin ihminen, joka kuuntelee kasettinsa väärin päin.
Olin viikonloppuna kattomassa Musen keikan stadikalla. Knights of Cydonia ei vaan kulu ikinä. Haluaisin, että tää biisi kuultaisiin mun häissä, synttäreillä, elämänkertaelokuvassa ja hautajaisissa. Jos biisit olisi toteemieläimiä, tää olisi ehdottomasti mun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti