Viisas mies

"Mä pidin sitten vähän lomaa, kun huomasin, etten oo pitkiin aikoihin pitäny. Olin sillai niinku..."
"Et tienny aamulla, mitä meinaat päivällä tehdä."
"Nii."

Yksi sapattivapaan tuotoksista, kasettilamppu!

Sapattivapaani on puolessa välissä. Moni kyseli, mitä teen. Vastasin: töitä ja opintoja.

Totuus on, että näiden lisäksi en oikeastaan mitään sen kummempaa. Paitsi että kirjoitan. Mutta on sellaisiakin päiviä, jolloin paperille ei tule yhtään ainutta riviä. Ne päivät ahdistavat. Kirjoittamisen takiahan mä tämän vapaani todella päätin pitää.

Mutta oikeastaan teen ihan samoja asioita, kuin Tampereellakin. Ja oikeastaan enemmänkin. Silti moni jaksaa yhä kummastella, miksi en tullut syksyksi opiskelupaikkakunnalle rellestämään.

Tapasin tänään fiksun herran, media-alan ihmisiä hänkin.

Yllä siteerattu pätkä on keskustelustamme. Myös seuraavat sanat ovat hänen suustaan:

"Mä olen ihan vapaaehtoisesti lomauttanut itseäni välillä ja tehnyt muita hommia. Oma vapaa-aika, se on vaan niin arvokasta."

Olen aika täpinöissä suunnitellut ensi kevättä. Älkää huoliko toverit.

Saattaa olla, ettei Tampere näe mua vielä silloinkaan.

Strömsöily loppusuoralla

Ette uskokaan, kuinka hankalaa Lahdesta on löytää 24 mustaa, läpinäkyvää c-kasettia. Tai nyt mulla on niitä itseasiassa 26, koska tuohon tarvitaan vielä kuuden kasetin päälilevy. Eli yhteensä työhön tulee 30 kasettia.

Joukossa Joel Hallikaista, Britneytä ja Smurffeja. Sekä tietenkin Rednexin Sex and Violins -kasetti, jolta löytyy myös biisi nimeltään The sad but true story of Ray Mingus, the lumberjack of Bulk Rock City, and his never slacking stribe in exploiting the so far undiscovered areas of the intention to bodily intercourse from the opposite species of his kind, during intake of all the mental condition that could be derived from fermentation.

Eiköhän tuo tässä kuussa tuu valmiiksi.

Päätös sinetöity

"Mä tiedän missä sä olet töissä! Sä olet siellä... Ahtialan marketissa!"
-Lahtelainen iskurepla vol. 2

"Mä tuun teille, mulla on iso."
-Lahtelainen iskurepla vol. 3

Kaikesta tästä huolimatta syksyn teema on: jäädä, kun pitäisi lähteä. Vapaus ja asunto järven rannasta houkuttelivat liikaa.

Postikortti Lahest

Erinäisillä laskutavoilla sain ynnättyä, että olen kokonaisuudessaan asunut Lahdessa kohta vuoden. Siksi olen mielestäni kykenevä esittelemään kyseistä kaupunkia.

Vamos!

Launeen frisbeegolf-radalla viihtyvät kaikki.

Urheilu:
Lahti on urheilun luvattu maa. Kesäisin voit juosta ympäri pururatoja ja talvisin voit hiihtää samoilla
radoilla. Missään muussa Suomen kaupungissa tällainen ympärivuotinen urheilu ei ole mahdollista. Lisäksi voit hypätä mäkeä. Kaikki Lahtelaiset ovat käyneet hyppyritornissa. Radiomäen ympärijuoksu on myös suosittu ajanviete. Launeella voi kokeilla muun muassa frisbeegolfia. Uutuuslaji on vahvasti kaikkien suosiossa, ikään, sukupuoleen ja uskonnolliseen vakaumukseen katsomatta.


Asuminen:
Lahti on kasvava kaupunki. Vuosina 1980-2010 Lahti oli Suomen vetovoimaisin kaupunki heti Espoon, Tampereen, Salon, Seinäjoen, Porvoon, Helsingin,  Jyväskylän, Vantaan, Hämeenlinnan, Oulun, Kuopion, Rovaniemen ja Turun jälkeen.

Lahden rakennuskanta on jokseenkin uutta ja hyväkuntoista. Meillä on turvallista rakentaa. Lisäksi omistusasuntojemme hinnat ovat juuri nyt alhaalla.

"Huonosti suunniteltu on puoliksi valmis" on mottomme.

Jos oman asunnon rakentaminen tai ostaminen ei ole vielä ajankohtaista, tarjoaa kaupunki lukemattoman määrän aivan viime vuosina saneerattuja vuokra-asuntoja. Keskustan asuntoihin on lähes tauotta jonoa, mutta lähiöiden vuokra-asuntoihin pääsee nopeammin.

Monissa vuokra-asunnoista on kalusteet valmiina. Täten myös pienituloisten on helppo muuttaa sisään ja ulos vaivattomasti.

Kaupungin vuokra-asunto lähiössä, lyhyiden kulkuyhteyksien päässä.

Asuntojen sisustus noudattaa 70-lukulaista retrohenkisyyttä.

 Kulttuuri:
Urheilun lisäksi Lahdessa on rutkasti kulttuuria. Meiltä löytyy teatteri, elokuvateatteri, hipsterimpi elokuvateatteri ja kirjasto. Monet kulttuuritapahtumat käydään läpi massiivisen Sibeliustalon upeissa puitteissa, joissa kelpaa kuunnella nokkahuilun soittoa.
Tapahtumiimme kuuluvat muun muassa urbaanin musiikin festivaalit, urkuviikot ja Lahen yöt.

Magnificent Sibeliustalo luo kolossaalisen tunnelman tapahtumille.

 Meillä on hyvä asua ja elää. Jos sinulla on kaupungistamme kysyttävää, ota rohkeasti yhteyttä. Tiedottaminen on vahvuutemme ja ylpeydenaiheemme.

Valintojen maailma

Vaikea uskoa, että kohta on juhannus. Kesäpestin puoliväli lähestyy. Lahti on ollut lempeä, ja päivääkään en vaihtaisi.

Silti tuleva syksy pyörii jo mielessä. Tai jos totta puhutaan, niin se on pyörinyt mielessä viime keväästä saakka.


Tässähän täytyy kohta jo tehdä itselleen selväksi, mitä seuraavaksi haluaa. Poni olis kyllä kiva.

https://www.youtube.com/watch?v=Ty4wmHgdcd0

Olen kuullut ihmeiden kaupungista

"Lyö mua." "En mä nyt lyö, sori." "No ota mut sit yöks sun luo."
-Lahtelainen iskurepla

Jotkut asiat eivät koskaan muutu. Esimerkiksi Lahti.

Kotiuduin sunnuntaina. Autot ajavat edelleen päälle. Radiomäkeä kiertää edelleen joukko tuulipukukansaa. Spurgut istuvat edelleen näköalapaikalla. Nuoret hengaavat edelleen Triossa. Mun  mielestä täällä on edelleen jotenkin kodikasta. Sillai kierolla tavalla.

Ja mä olen taas samassa tilanteessa, kuin viimeksi täällä asuessani. Kesä on edessä ja tulevaisuus auki.

Tähän otsikoksi se, mitä Terminaattori sanoo

Tältäkö se tuntuu, kun kaikki menee putkeen? Kesätyö varmistui, edessä on paluu Lahteen, kandi etenee ja Imagen kannessa on yläosaton Jörn Donner. Paskasta tammikuusta tuli yhdessä päivässä aivan mahtava.

Lahes syksyl 2009.

Moona heitti mulle tämmösen haasteen. Avaudun nyt kaikille viidelle lukijalleni. Tai saattaa niitä olla pari enemmänki.

11 asiaa meikäläisestä

1. Olen perheeni ainoa tyttö. (Jos äitiä ei lasketa. Tai koiraa.)

2. Tarina kertoo, että isäni olisi päättänyt nimetä tyttärensä Pieni talo preerialla -sarjan Laura Ingallsin mukaan. Ainoana tyttärenä sain tämän kunnian. Isä ei ole myöntänyt, että tarina olisi totta.

3. Bravuurini karaokessa ei kuitenkaan ole Maija Vilkkumaan Ingallsin Laura. Itseasiassa se on mielestäni Vilkkumaan tuotannon paskimpia kappaleita.

4. Mulla on neljä veljeä.

5. Osaan nimetä lätkän sm-liigan joukkueet, tunnistan suurimman osan automerkeistä ja tiedän mikä on paitsio. Koska mulla on edelleen ne neljä veljeä.

6. Tiedän myös, että paitsio tarkoittaa eri asiaa jalkapallossa ja jääkiekossa.

7. Rakastan eläimiä, musiikkia, teatteria ja kirjoittamista yli kaiken.

8. Käyn lähikaupassa Reino-tohvelit jalassa. Kuulen siitä joskus vittuilua.

9. Tähän aikaan vuodesta menen kaupassa sekaisin siitä, että kiivit ovat niin halpoja. Ja vieläpä niin hyviä!

10. Olen pohjimmiltani ujo ja hiljainen. Täysin vieraassa seurassa joku saattaa kokea sen ylpeydeksi.

11. Joskus innostun kuitenkin laukomaan myös totuuksia ja väittelemään. Täysin vieraassa seurassa joku saattaa kokea sen iskuyritykseksi.


Nyt olen laiska ja jatkan noihin kysymyksiin vastaamista seuraavassa päivityksessä. Stay tuned!

Kaipuuta suuntaan jos toiseen

Maalta kaupunkiin on muutettu aikojen saatossa monet kerrat. Kaikki tietävät tarinoita laudoista maatalojen ikkunoiden ja ovien edessä, hylätyistä pihoista ja viimeisistä kyläkaupoista. Minä en tule sellaiselta maaseudulta. Jätin taakseni jokseenkin elinvoimaisen kylän, sellaisen, jossa asukasluku nousee mutta palvelut huononevat. Sellaisen, missä sekä lasten että vanhusten määrä kasvaa, mutta kouluun ei mahdu oppilaita, eikä terveyskeskuksessa palvele lääkäri päivittäin. Siellä minä elin vielä kuukausi sitten, kunnes lähdin juoksemaan unelmani perässä.

Muutin Lahteen opiskelemaan journalismia. Haaveilin toimittajan urasta jo 10-vuotiaana, kun huomasin osaavani kirjoittaa muutakin kuin "Antti ajaa autolla". Muutto kaupunkiin oli itsestäänselvyys. En halunnut jäädä enää pieneen kylään olemaan, enkä toisaalta olisi voinutkaan. Halusin jättää kaiken tutun ja turvallisen taakseni, mutta ennen kaikkea halusin toteuttaa unelmaani. Nyt olen toteuttanut sitä jo yli kaksi viikkoa, enkä ole katunut vielä kertaakaan.

Kun olin Lahdessa ensimmäistä päivää, meinasin jäädä auton alle parikin kertaa. Lisäksi en uskaltanut lähteä keskustaan yksin, sillä en luota suuntavaistooni pätkän vertaa. Ostin lähisiwasta sellaista shampoota, mitä en oikeasti olisi halunnut ja maksoin itseni kipeäksi. Onneksi sitä kuitenkin tutustuu helposti uusiin ihmisiin, joiden kanssa olikin sitten hyvä lähteä eksymään. Pian osasin liikkua keskustassa, löysin lenkkeilyreittejä ja kävelin yksin Möysään asti! Suunnaton saavutus!

Nyt Lahdesta on jo tullut toinen koti. Kun viikonloppuisin käyn maalla, huomaan välillä kaipaavani kaupunkiin. Sama pätee myös toisin päin. Kun en saa unta autojen melun vuoksi tai kaupunki tuntuu muuten vain tunkkaiselta, kaipaan maalle. En tiedä, voiko ihminen olla koskaan täysin tyytyväinen asuinpaikkaansa. Aina jokin puuttuu, oli se sitten metsä tai terveyskeskuslääkäri. Ja vain puuttuvaa asiaa osaa kaivata.

Aika näyttää, tuleeko maalaistytöstä kaupunkilaistyttö vai ei.