Mene Sinooperiin ja sekoa

Sisälläni asuu pieni askarteleva sekopää. Vuosi sitten sain idean. Jostain meemistä se kai lähti. Halusin välttämättä leikkiä ajatuksella, jossa ihan tavallisesta suomalaisesta sananlaskusta väännetään jotain järjetöntä.

Aika monesta saa ihan käsittämättömän, kun sen kääntää englanniksi.

Niinpä:

Kuva on veljeni Juhanin ottama ja hipsteröimä. Kuvausrekvisiittana Taika.

Vuoden verran olen pitänyt tuota kassia eräänlaisena koululaukkuna. Voin kertoa, että saa ihmiset pysähtymään, kummastelemaan, lukemaan, oivaltamaan ja lopulta nauramaan.

Tänään astelin Sinooperiin ja sekosin. Ostin värejä, kasseja ja muovia. Syntyi kaksi uutta kassia.

En omista kunnon painantavälineitä. Nämä on tehty muoviin leikattujen sapluunoiden ja telan avulla. Se näkyy esimerkiksi siinä, että Jokisen eväs todella levisi. Yllättävän hyvin tuo kuitenkin toimi, joten varmaan jatkossakin painan kangasta samalla tavalla, kunhan jostain saisi vielä seulan. Muovi ei pysy paikallaan niin hyvin kuin paperi, mutta kestää useamman käyttökerran.

Seuraavaksi voisikin sitten painaa vaikka paidan, jossa on Joel Hallikainen... :D

Olen tosissani.

Viisas mies

"Mä pidin sitten vähän lomaa, kun huomasin, etten oo pitkiin aikoihin pitäny. Olin sillai niinku..."
"Et tienny aamulla, mitä meinaat päivällä tehdä."
"Nii."

Yksi sapattivapaan tuotoksista, kasettilamppu!

Sapattivapaani on puolessa välissä. Moni kyseli, mitä teen. Vastasin: töitä ja opintoja.

Totuus on, että näiden lisäksi en oikeastaan mitään sen kummempaa. Paitsi että kirjoitan. Mutta on sellaisiakin päiviä, jolloin paperille ei tule yhtään ainutta riviä. Ne päivät ahdistavat. Kirjoittamisen takiahan mä tämän vapaani todella päätin pitää.

Mutta oikeastaan teen ihan samoja asioita, kuin Tampereellakin. Ja oikeastaan enemmänkin. Silti moni jaksaa yhä kummastella, miksi en tullut syksyksi opiskelupaikkakunnalle rellestämään.

Tapasin tänään fiksun herran, media-alan ihmisiä hänkin.

Yllä siteerattu pätkä on keskustelustamme. Myös seuraavat sanat ovat hänen suustaan:

"Mä olen ihan vapaaehtoisesti lomauttanut itseäni välillä ja tehnyt muita hommia. Oma vapaa-aika, se on vaan niin arvokasta."

Olen aika täpinöissä suunnitellut ensi kevättä. Älkää huoliko toverit.

Saattaa olla, ettei Tampere näe mua vielä silloinkaan.

Strömsöily loppusuoralla

Ette uskokaan, kuinka hankalaa Lahdesta on löytää 24 mustaa, läpinäkyvää c-kasettia. Tai nyt mulla on niitä itseasiassa 26, koska tuohon tarvitaan vielä kuuden kasetin päälilevy. Eli yhteensä työhön tulee 30 kasettia.

Joukossa Joel Hallikaista, Britneytä ja Smurffeja. Sekä tietenkin Rednexin Sex and Violins -kasetti, jolta löytyy myös biisi nimeltään The sad but true story of Ray Mingus, the lumberjack of Bulk Rock City, and his never slacking stribe in exploiting the so far undiscovered areas of the intention to bodily intercourse from the opposite species of his kind, during intake of all the mental condition that could be derived from fermentation.

Eiköhän tuo tässä kuussa tuu valmiiksi.

Kassut käyttöön

Aloitin kesän alussa pienen strömsöilyn. Olen nyt metsästänyt mustia, läpinäkyviä c-kasetteja pitkin kirppareita. Niitä on tullut liitettyä toisiinsa nippusitein 18 kappaletta. Vielä 12 uupuu.

Muut kirppiskävijät katsovat kummissaan, kun etsin maanisesti kasettihyllyjä. Kun löydän etsimäni, avaan joka ikisen kotelon. Hirveän usein sieltä paljastuu valkoinen tai kokonaan musta kasetti. Missio olikin yllättävän vaikea. Tällä hetkellä parhaaksi apajaksi on osoittautunut Kontti.

Hanke siis etenee pikkuhiljaa. Ehkä tuo on syksyllä valmis. Sitten kun vielä tietäisi, mitä noille koteloille tekisi.

Saatte kuvamateriaalia lisää, kun homma on valmis.