Viisas mies

"Mä pidin sitten vähän lomaa, kun huomasin, etten oo pitkiin aikoihin pitäny. Olin sillai niinku..."
"Et tienny aamulla, mitä meinaat päivällä tehdä."
"Nii."

Yksi sapattivapaan tuotoksista, kasettilamppu!

Sapattivapaani on puolessa välissä. Moni kyseli, mitä teen. Vastasin: töitä ja opintoja.

Totuus on, että näiden lisäksi en oikeastaan mitään sen kummempaa. Paitsi että kirjoitan. Mutta on sellaisiakin päiviä, jolloin paperille ei tule yhtään ainutta riviä. Ne päivät ahdistavat. Kirjoittamisen takiahan mä tämän vapaani todella päätin pitää.

Mutta oikeastaan teen ihan samoja asioita, kuin Tampereellakin. Ja oikeastaan enemmänkin. Silti moni jaksaa yhä kummastella, miksi en tullut syksyksi opiskelupaikkakunnalle rellestämään.

Tapasin tänään fiksun herran, media-alan ihmisiä hänkin.

Yllä siteerattu pätkä on keskustelustamme. Myös seuraavat sanat ovat hänen suustaan:

"Mä olen ihan vapaaehtoisesti lomauttanut itseäni välillä ja tehnyt muita hommia. Oma vapaa-aika, se on vaan niin arvokasta."

Olen aika täpinöissä suunnitellut ensi kevättä. Älkää huoliko toverit.

Saattaa olla, ettei Tampere näe mua vielä silloinkaan.

Kulttuuria, kevättä ja... kandia

Aluksi voisi vähän hehkuttaa. Viime vuonna olin pääsiäisen Edinburghissa, tänä vuonna Oulussa. Melkein sama asia, ainakin yhtä hauskaa oli molemmissa paikoissa. Oulun keskustaan tuli tutustuttua pikkasen paremmin kuin aikaisemmilla reissuilla. Jos bongasit kiirastorstaina jonkun joraamassa Oulussa hirveässä yöpaidalta näyttävässä retkussa ja paljettishortseissa, se olin luultavasti minä. Että terve vaan.

Viime perjantaina kävin katsomassa Riihimäen teatterissa Fucking Åmålin. Veljelläni oli oma lusikkansa siinä sopassa, joten pakkohan näytelmää on kehua. Ainakin musiikkipuoli oli hyvin valittu. Red Hot Chili Peppers lämmittää aina sydäntä! Harmi vain, että viimeiset esitykset menivät viime viikonloppuna. En ehtinyt sen kummemmin mainostaa.

Lauantaina kävin ystäväni kanssa Pispalassa valokuvaamassa. Toi keväinen sää ja aurinko saavat kyllä hymyn huulille. Illalla olikin sitten vuorossa lisää kulttuuria, kun kävin toisen ystäväni kanssa katsomassa Hurriganes-musikaalin. Aika energistä menoa oli lavalla. Täytyy sanoa, että yllätyin Palatsin esityksen laadukkuudesta. Mulla on jostain syystä ollut sellainen käsitys, että niiden musikaalit ovat jotenkin silppuisia, pelkkiä musaralleja. Itseasiassa Hurriganes oli ihan kompakti paketti ja pysyi hyvin koossa. Ja tietysti sieltä jäi korvamatoja seuraaville päiville.

Ai niin. Kandi. Se voi ihan paksusti. Viikko aikaa semmaan. Tykitetty on.

Herkut serkut Mansessa

Kuka väittää että suku on pahin? Hahaha.

Viikonloppuna pääsin emännöimään jo keväiseksi perinteeksi muodostunutta serkkutapaamista. Vuodesta 2009 saakka olemme tavanneet Tampereella tai Huittisissa, ja lähes poikkeuksetta meininki on ollut huikea. Niin tälläkin kertaa.

Täytyy sanoa, että myöhästyin vähän koko tapaamisen kanssa, ja tarjottavien suunnittelu jäi puolitiehen. Onneksi perinteinen salaatin ja patongin yhdistelmä pelasti, samoin vieraiden tuomat eväät. Muutenkin olen vähän sellainen stressittömämpi bile-emäntä. Siksi olenkin aika laiska suunnittelemaan tarjottavia ja ohjelmaa. Luotan liikaakin siihen, että vieraat viihdyttävät toisiaan. No, tällä porukalla se onnistuukin, kun kuulumisia päästään vaihtamaan kunnolla suunnilleen kerran vuodessa. Puhuttavaa siis riitti.

Jatkopaikan kanssa arvottiin jonkin aikaa. Kävimme ensin Rumassa kurkkaamassa, mutta päädyimme lopuksi Miamin kautta Hullun poron tanssilattialle. Pitkästä aikaa tuli jorattua Spaissareita ja Bäkkäreitä oikein fiiliksellä. Eikä hiuksetkaan olleet koko aikaa tiellä. Ekaa kertaa varmaan pariin vuoteen tuli pidettyä illanvietossa hiuksia ponihännällä. Takapiiskassa rupee olemaan sen verran pituutta taas, että ponnarikin näyttää jo ihan kunnolliselta. Hyvä ilta siis!

Muuttoroinan esittelyä

Kolme päivää, ja mä olen muualla.

Olen kotiutunut Tampereelle jo aika hyvin. Jään kaipaamaan opiskelutovereita, harjoitustoimitusta, Viinikkaa, Hatanpään ja Iidesrannan lenkkipolkuja, Doriksen tahmeaa lattiaa ja oranssia yksiötäni. Ne löytyvät täältä kuitenkin syksylläkin, vaikkakin yksiö on silloin jonkun toisen hallinnassa.

Muuttokuormaa pakatessani löysin kaikkea jännittävää. Kaapeista kuoriutui sellaista tavaraa, jonka olemassaolon olin totaalisesti unohtanut. Vanhoja lehtiöitä ja muistikirjoja oli rutkasti. Niihin olen sotkuisella käsialalla kirjoittanut ensimmäisten lehtijuttujeni muistiipanot. Kolmen viikon radiourasta muistoksi jäänyt muki löytyi pöytäpeilin takaa. Vuoden aikana kertyneissä luentoprujuissa oli mielenkiintoisia töherryksiä. Otin muutamia talteen.


Nyt kohteena on Hämeenlinna. Odotan jo innolla Aulankoa, Reskan vilinää, Hattelmalan harjua ja Wanaja Festivalin ainutlaatuista festaritunnelmaa. Tietysti myös töitä on luvassa, mutta se nyt on sanomattakin selvää, että oman alan työt innostavat.