Tiivis viikonloppu päättyi tragediaan

Whiteheadin upea ranta.

Whiteheadin asema.

Larnessa on parasta varoa vanhuksia.

The Grand Opera Housen loistoa.

Tyylikkäänä Macbethin näytöksessä.

Aikaisia aamuja. Noilla sanoilla kuvailisin kulunutta viikonloppua. Lauantaina lähdimme aamujunalla kohti Larnea. Myöhästymisen vuoksi päädyimme junaan, joka ajoi vain Whiteheadiin saakka. Se oli onnellinen sattuma.

Pieni Whiteheadin kaupunki sijaitsee upealla paikalla, aivan meren rannalla. Merenrantakylät eivät tosin ole poikkeus tässä maassa.Whiteheadissa on kuitenkin poikkeuksellisen hieno ja värikäs rantakatu. Aseman toisella puolella kaupunki nousee jyrkkää rinnettä pitkin ylös. Lyhyen visiitin aikana ehdimme ihastua paikkaan niin, että päädymme sinne luultavasti vielä toisenkin kerran.

Larne sen sijaan oli pienoinen pettymys. Se on jokseenkin harmaa paikkakunta. Pääkadun varrelta löytyy tosin monia pieniä second hand kauppoja, joista saattaa tehdä löytöjä. Larnesta löytyy myös satama, mutta ei mikään kaunis ja historiallinen, vaan pikemminkin Helsingin länsiterminaalin kaksoiolento.

Junamatka pohjoisen pikkukaupunkeihin oli kokemisen arvoinen. Rautatie kulkee rantaviivaa pitkin, joten maisemat ovat huikeat.

Sunnuntaiaamuna suuntasimme Belfastin oopperataloon, jossa päivän agendana oli Macbeth-ooppera. Kolmituntinen esitys oli mahtava. Ohjaaja Oliver Mears oli todella hienosti saanut oopperaan nykyaikaisuutta. Vaikka murhat tehtiin vanhanaikaisesti veitsillä, niin skottikuningasta kuvattiin digikameralla. Lisäksi tarinan sekaan oli ujutettu hyvin yhteiskunnallista kritiikkiä, joka muuten velloo tällä hetkellä sekä Pohjois-Irlannissa että oopperan tapahtumapaikassa Skotlannissa.

Kannatti siis herätä.

Kulttuuria, kevättä ja... kandia

Aluksi voisi vähän hehkuttaa. Viime vuonna olin pääsiäisen Edinburghissa, tänä vuonna Oulussa. Melkein sama asia, ainakin yhtä hauskaa oli molemmissa paikoissa. Oulun keskustaan tuli tutustuttua pikkasen paremmin kuin aikaisemmilla reissuilla. Jos bongasit kiirastorstaina jonkun joraamassa Oulussa hirveässä yöpaidalta näyttävässä retkussa ja paljettishortseissa, se olin luultavasti minä. Että terve vaan.

Viime perjantaina kävin katsomassa Riihimäen teatterissa Fucking Åmålin. Veljelläni oli oma lusikkansa siinä sopassa, joten pakkohan näytelmää on kehua. Ainakin musiikkipuoli oli hyvin valittu. Red Hot Chili Peppers lämmittää aina sydäntä! Harmi vain, että viimeiset esitykset menivät viime viikonloppuna. En ehtinyt sen kummemmin mainostaa.

Lauantaina kävin ystäväni kanssa Pispalassa valokuvaamassa. Toi keväinen sää ja aurinko saavat kyllä hymyn huulille. Illalla olikin sitten vuorossa lisää kulttuuria, kun kävin toisen ystäväni kanssa katsomassa Hurriganes-musikaalin. Aika energistä menoa oli lavalla. Täytyy sanoa, että yllätyin Palatsin esityksen laadukkuudesta. Mulla on jostain syystä ollut sellainen käsitys, että niiden musikaalit ovat jotenkin silppuisia, pelkkiä musaralleja. Itseasiassa Hurriganes oli ihan kompakti paketti ja pysyi hyvin koossa. Ja tietysti sieltä jäi korvamatoja seuraaville päiville.

Ai niin. Kandi. Se voi ihan paksusti. Viikko aikaa semmaan. Tykitetty on.