Osta pois vol. 1

Osta hyvä nahkatakki. Näitä alkaa olla jo liikaa, joten jostain on luovuttava. Nouto mahdollista vielä parin viikon ajan Hämeenlinnasta. Jos takki ei ole sinä aikana kadonnut, se muuttaa mukanani Tampereelle.


Nahkatakki (25 euroa)

Koko 34, mutta sopii hyvin sirolle 36/38 -kokoisellekin. Aitoa nahkaa. Mukaan tulee kaulukseen tarkoitettu tekoturkis. Merkkinä Classic Woman by Ellos. Olen ostanut tämän vintage-liikkeestä. Jännä huomata, että Elloksen vaatteet ovatkin jo olevinaan vuosikertavaatteita. ;D

Jos heräsi kysymyksiä, tai haluat takin omaksesi, laita viestiä sähköpostiin: laurusk@suomi24.fi

Vr pelasti päiväni!

Joskus voi näköjään käydä näinkin.

Tämä viikko on ollut täynnä katkeruutta. Olin kovaa vauhtia menossa Ilosaareen tänä vuonna. Ystävien kanssa oli sovittu, että mennään kimpassa. Festari- ja junaliputkin hankin kerrankin ajoissa. Sitten päätin vilustuttaa itseni. Festarireissun suunnittelu tyssäsi siihen.

Kävinkin sitten tänään vaihtamassa junaliput, sillä olen kuitenkin lähdössä taas kahden viikon päästä reissuun. Asema oli täynnä festarikansaa rinkkoineen. Kyllä kirpaisi.

Päiväni pelasti kuitenkin paras lipunmyyjäherra ikinä! Alla käymämme dialogi, niin kuin sen muistan. Myyjän murre vääntyy vähän savolaismurteiden suuntaan.

L:
Moikka! Mulla olis tässä tämmöset junaliput. Nyt kävi niin, että en aio käyttää näitä. Mut voisko nää vaihtaa toisiin lippuihin, kun oon loppukuusta menos Ouluun?
M:
Katsotaas... Joo tämä junahan lähtis tunnin päästä. Et siis ole menossa tänään Joensuuhun?
L:
En ole menossa.
M:
Jaa. Sinne onkin tänään paljon porukkaa menossa. Ilmeisesti siellä on jottai tapahtumaa.
L:
Juu, no sinne mäkin olisin menny, mutta kun tulin kipeeks.
M:
Jaa mitä?
L:
Tulin kipeeks.
M:
Hä?
L:
Iski flunssa.
M:
Voihan harmi! Mutta et nyt sitten ole menossa Joensuuhun, vaan olet menossa Ouluun. Peruutetaas nää Joensuun liput ensin... Noin. Nyt on Joensuun matka peruttu, mites tämä Oulu sitten?
L:
Mulla on tässä tällaiset yhteydet, mitä katoin netist.
M:
Katotaas. Eli tuolla junalla Ouluun. Onkos jotain paikkatoivomuksia?
L:
Ei sillä niin väliä.
M:
No nyt saat kuule valita. Alakerta? Yläkerta? Ikkuna? Käytävä? Pistokepaikalla? Business-luokassa? Aller...
L:
Okei, yläkerta ja ikkunapaikka.
M:
Selvä. Ja sitten paluu Oulusta olisi 31. päivä. Hetkonen... Niin joo tätä kuuta, et kuitenkaan kuukautta aikonu Oulussa olla?
L:
En aikonu, kun töitäkin olis.
M:
Mites paikat?
L:
Samat toiveet ku äskön, ikkunapaikka yläkerrasta.
M:
Tää kone nyt fundeeraa, että viittiikö se antaa sulle lippua.
L:
Se varmaan luulee, että mä tuun taas perumaan matkan.
M:
Noni! Tulihan se sieltä. Tässä näin. Kuus euroa tuli vielä maksettavaa.
L:
Tässä. Hei, kiitos paljon!
M:
Eipä kestä ei.

Naruleikki

Lupasin testata uutta kameraa vuoden ikäiseen bokserinarttuumme. Kuten arvata saattaa, meikäläinen ei ihan pysynyt neidin perässä. Muutama otos matkaan kuitenkin tarttui. Näin meillä leikitään.

Ensin narua tuijotetaan intensiivisesti jonkin aikaa. Huomaa avustajan upeat Kappa-verkkarit. Ne ovat jo suvun perintökalleus.Tuijotuskilpailu narun kanssa on ohi. Naru heitetään jonnekin päin pihamaata. Tätä seuraa yleensä räjähtävä lähtö.

Taika hakee narua ja Kappa-verkkarit juoksevat sulavasti vapaavalintaiseen piiloon.


Kun naru on löydetty, juostaan sekopäisenä pitkin pihaa ja etsitään heittäjää. Tässä tapauksessa siis Kappa-verkkareita.

Eli ihan mukavasti tuo kamera toimii. Muutaman työkeikankin olen sen kanssa ehtinyt heittää, ja hyvin pelittää. :)

HÄN on täällä tänään!

Jipii! Kävin noutamassa uuden työkaverini postista tänään. Kyyditsin hänet ammattimaisesti pyöräntarakalla kotiin, ukkosen säestämänä tietenkin. Paketista kuoriutui oikein näppärän oloinen kaveri.

Ensivaikutelma on pelkkää positiivista. Nyt muistan, miksi pidän Nikonista enemmän kuin Canonista. Muotoilu sopii meikäläiselle paremmin, samoin ohjelmisto. Uusi tuttavuus on myös yllättävän kevyt. Se on oikeastaan vain plussaa. Mitään järjettömän painavia settejä en voi mukana kantaakaan, kun päätyönä on kuitenkin se kirjoittaminen. Ja onhan kuvauksen harrastaminenkin mukavampaa keveiden kantamusten kanssa.

Millaista kuvaa tämä veijari sitten ottaa. Vertailun kohteena on vanha Lumixini, tavallinen digikamera.

Vasemmalla siis Lumixin kuva, oikealla Nikon.

Hauska huomata, että yllättävän vähän tuo vanha patu häviää järkkärille. Toisaalta vanhan kanssa kun on työskennellytkin enemmän, niin säädötkin ovat vähemmän keturallaan.

Mitään muotiblogia en aatellu alkaa pitää. Mulla vaan on aika vähän kuvauskohteita täällä. Samaan hengenvetoon ajattelin mainita, että etualalla on uudet Vagabondit.



Viikonloppuna Nikke pääsee todelliseen testiin, kun yritän kuvata ylienergistä koiraamme.

Sano muikku!

Tänään toteutin yhden suurista unelmistani. Tilasin järkkärin. Kahdella objektiivilla. En ole varma, oliko elämäni fiksuin teko, enhän edes oikeasti tiedä paljon p*skaakaan järjestelmäkameralla kuvaamisesta. Osaan säätää sulkimen ja aukon arvoja. Siihen se sitten jääkin, mutta halu oppia on kova. Lisäksi tarjous oli niin järjetön (mukaan kaksi objektiivia plus kameralaukku), että siihen oli pakko tarttua.

Työn puolesta olen nyt kuvaillut Canonin järkkärillä. En edes muista mallia, mutta ihan hyvää kuvaa se ottaa. Jotenkin Canon ei kuitenkaan ole mulle mieluinen. Ystävälläni taas on näppärä Olympus, jollaista olen yrittänyt metsästää, tuloksetta.

Viikon päästä perheeseeni putkahtaakin Nikon D3100.
Kamera on pärjännyt ilmeisesti hyvin testeissä, ja keskusteluissakin siitä on tykätty, joten odotukset ovat korkealla. Nikonista mulla on vaan hyviä kokemuksia, sekä filmi- että digijärkkäreistä.

Pikkuveli saa ennakkoperintönä tuon Lumixin, jonka kanssa olen ainakin oppinut sen, ettei tuollaista välimallin kameraa kannata ostaa. Vähän liian iso bilekameraksi ja lehtikuvaamiseen huono. Vaikka kyllä tuollakin yhden kesän paikallislehteen kuvasi.

Täällä on niin hyvät pyörätietkin!

Olen jo nyt rakastunut Hämeenlinnaan. Naiivia. Enhän ole nukkunut uudessa kämpässäni yhtään yötä. Mutta jokin asia kertoo kaupungista mielestäni enemmän, kuin moni muu.

Tänään nimittäin toin oivallisen kaksipyöräisen ratsuni tänne. Kaupungin läpi pyöräili hetkessä. Lähikauppaan vei hyväkuntoinen ja leveä pyöräväylä. Ja muut pyöräilijät, he tiesivät, kummalta puolelta kanssaliikkuja täytyy ohittaa. Tampereella tällainen olisi ennennäkemätöntä ja Lahdessa olisin jo jäänyt auton alle.

Muutenkin sydämeni on aina sykkinyt Hämeelle. Moottoritien toisella puolella on metsää ja Hattelmalan harju. Menen sinne jonkin kiireisen päivän jälkeen samoilemaan.

Hämeenlinna, I'm here. Kesä 2011 saa alkaa!

Muuttoroinan esittelyä

Kolme päivää, ja mä olen muualla.

Olen kotiutunut Tampereelle jo aika hyvin. Jään kaipaamaan opiskelutovereita, harjoitustoimitusta, Viinikkaa, Hatanpään ja Iidesrannan lenkkipolkuja, Doriksen tahmeaa lattiaa ja oranssia yksiötäni. Ne löytyvät täältä kuitenkin syksylläkin, vaikkakin yksiö on silloin jonkun toisen hallinnassa.

Muuttokuormaa pakatessani löysin kaikkea jännittävää. Kaapeista kuoriutui sellaista tavaraa, jonka olemassaolon olin totaalisesti unohtanut. Vanhoja lehtiöitä ja muistikirjoja oli rutkasti. Niihin olen sotkuisella käsialalla kirjoittanut ensimmäisten lehtijuttujeni muistiipanot. Kolmen viikon radiourasta muistoksi jäänyt muki löytyi pöytäpeilin takaa. Vuoden aikana kertyneissä luentoprujuissa oli mielenkiintoisia töherryksiä. Otin muutamia talteen.


Nyt kohteena on Hämeenlinna. Odotan jo innolla Aulankoa, Reskan vilinää, Hattelmalan harjua ja Wanaja Festivalin ainutlaatuista festaritunnelmaa. Tietysti myös töitä on luvassa, mutta se nyt on sanomattakin selvää, että oman alan työt innostavat.