Paskan bloggarin uusin päivitys

Ai että. Mistäköhän sitä aloittaisi. Olisi kauheasti kerrottavaa, mutta ehkä sanon vaan, että kesä oli ja meni. Vietin toisen kesän Hämeenlinnassa duunissa, ja paluu Tampereelle on jälleen ollut railakas. Nyt on kuitenkin otettu vähän iisimmin kuin viime syksynä. Kai sitä on kasvanut aikuisemmaksi. Tai vastaavasti taantunut takaisin mukulaksi. Kun lähes jokainen tiistai viime vuonna meni Doriksen baaritiskillä notkuessa, niin tänä vuonna jokainen tiistai menee leikkiessä.

Aloitin nimittäin teatterin harrastamisen uudestaan, vähän erilaisessa muodossa tosin. Pitkään jatkunut kiinnostus improa kohtaan sai täyttymyksensä syksyn alussa, kun pääsin impron alkeiskurssille. Ja voi sitä riemun määrää! Tuntuu, että koko elämä on taas ihan uudenlaisessa tasapainossa, kun pääsee välillä nollaamaan aivonsa totaalisesti. Mulle ei ikinä ole riittänyt juoksulenkki tai kirjojen lukeminen. Ikävät ajatukset katoavat päästä vain, jos ne korvaa vähemmän ikävillä.

Kävin tänään myös tyhjentämässä lompakkoani levykaupan kassalle. Mukaan tarttui muun muassa vanhaa Franz Ferdinandia. Yhtyeen uusin levy on kököttänyt hyllyssä kauan, ja olen aina pitänyt uusinta bändin parhaana tuotoksena. Mutta kun tänään soittimessa pyörähti Jaqueline, niin huomasin kaivanneeni tän ekan levyn kipaleita mahdottoman paljon.

Loman viimeinen

Pöydällä odottaa avaamistaan Modern theories of performance. Tällä hetkellä kaikki muu on kuitenkin tärkeämpää. Kävin ulkona nauttimassa auringosta ja nyt odotan kynsilakan kuivumista. Pyykkikoneessa pyörii kasa loman aikana likaantuneita vaatteita. Kuuntelen levyhyllyni helmeä. Äänitteellä on paskoja Madonna-covereita.

Perioditauko oli jokseenkin täydellinen. Lauantaina juhlistimme serkkuni kolmekymppisiä Huittisissa, maanantaina kävin suksimassa ja tiistaina ratsastamassa. Keskiviikkona koin Lahti-nostalgiaa mitä ihanimpien ihmisten kanssa Aleksanterinkadun approssa. Torstaina katsoimmekin sitten Terhin kanssa kaksi Disney-elokuvaa putkeen. Kaksin karkuteillä on muuten parasta uutta Disneytä, mitä tiedän! Ainakin Alan Menken on taas ollut elementissään, sen verran hyviä biisejä leffassa on.

Ilta meneekin sitten näitä kipaleita kuunnellessa.

Ihan solmussa

Viime lauantaina muistin, että mulla on selkäranka. Kaksi vuotta sitten joogasin säännöllisesti. Se näkyi ja tuntui. Elämän kiireet kuitenkin johtivat siihen, että jooga jäi jonnekin matkan varrelle. Viime syksyn vauhdikkuus sai mut miettimään, että nyt täytyisi saada jotain rotia tähän elämään taas.

Olen elämäni aikana kokeillut kolmea eri joogalajia. Astanga on ihan perseestä. Joka tunnilla käydään läpi samat liikesarjat mekaanisesti suorittaen. Mä suoritan ihan tarpeeksi elämässä. Ei kiitos.

Kundaliinijooga on kaikessa omituisuudessaa aika kiehtovaa. Tunneilla täytyy pitää valkoisia vaatteita, ja jokaisella kerralla keskitytään eri kehonosia kehittäviin sarjoihin. Välillä homma menee kuitenkin ihan liialliseksi hihhuloinniksi.

Omin lajini onkin hatha, jossa saa tehdä liikkeet rauhassa, pitkillä venytyksillä ja tauoilla. Heti vuoden alussa ilmoittauduin ryhmään.

Jo ensimmäisen tunnin jälkeen muistin, että mä pystyn mihin vaan.

Huh, mitkä bassokuviot! Kuuntele linkit!

Viikko sitten totesin, että universumi osaa jollain kierolla tavalla ohjailla ihmisen kohtaloa. Yksi suosikkibändeistäni julkisti tulevansa Suomeen. Eikä mihin tahansa kolkkaan, vaan tänne. Tampereelle. Tämän aamun vietinkin Red Hot Chili Peppersin lippuja ostaessa.

Suhteeni Red Hot Chili Peppersiin alkoi joskus lukioaikoina. En osaa ihan tarkkaan sanoa, mikä biisi pysäytti mut ensimmäisenä. Vuosi oli 2006, ja Stadium Arcadium oli juuri ilmestynyt. Veikkaan siis, että kyseessä oli tämä kipale.

Tämän jälkeen alkoi tutkimusmatka funkin ja rapin maustaman rockin maailmaan. Hävyttömät ja vähemmän hävyttömät sanoitukset kuulostivat nerokkailta. Ja ne kuulostavat yhä, vaikka viidessä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon. Tutuksi tulivat sekä bändin sinkkulohkaisut että tuntemattomat viritelmät. Ikuisuussuosikiksi on valikoitunut By The Way -albumi. Muita levyjä väheksymättä.

Bändi on mielestäni vuosien mittaan muovautunut täyteläisemmäksi. Stadium Arcadiumilla on useita biisejä, jotka saavat kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Ja onhan RHCP:llä maailman paras basisti.

Uusimpaan levyyn en häpeäkseni ole vielä ehtinyt tutustua. Mutta kai sitä ehtii ennen elokuuta? Pienen odottelun jälkeen lippu on nimittäin nyt plakkarissa.

Motivation Letter

Opintojeni alusta saakka oli selvää, että haluan lähteä vaihtoon mahdollisimman pian. Olen matkustanut ulkomailla todella vähän, mutta rakastan reissaamista. Kotimaassakin täytyy tietyin väliajoin päästä moikkailemaan tuttuja Suomen eri kolkkiin.

Vaihto on kuitenkin vähän eri juttu. Pakkaaminen, lentolippujen varaaminen ja passin uusiminen eivät riitä. Kuvittelin, että hakeminen olisi helppoa. Ei muuten ole.

Kesän aikana yliopiston sivuja selaillessani tein päätöksen. Hakisin yhdeksi lukukaudeksi Kanadaan. Suosikiksi valikoitui Carleton University Ottawassa.

Vaihtohakujen päättyminen tuli hieman yllättäen ja pyytämättä. Paperit pitäisi toimittaa kansainvälisen osaston kansliaan ensi maanantaina. Hupsista saatana. Viikon verran olen väsännyt motivaatiokirjettä, cv:tä ja opintosuunnitelmaa, tietenkin englanniksi. Hommaa ei ole helpottanut se, että käyn tällä hetkellä ruotsin kurssia. Man kan inte skriva engelska, när man tänker på svenska.

Kaikki ei kuitenkaan pääty tähän. Ehei. Tästä kaikki alkaa. Jos onneton motivaatiokirjeeni vakuuttaa yliopistoni väen, se laitetaan eteenpäin. Sitten täytyisi vakuuttaa kanadalaiset. Jos he eivät lumoudu, motivaationi joutaa silppuriin.

Homma kuitenkin etenee, ja mulla on aika hyvät vibat tästä. Ehkä yksi kirjeeseen ympätty taikasana ratkaisee kaiken: Bachelor's Essay.

p.s. Kuva on lokakuiselta Prahan reissulta. Hieno kaupunki, ei voi muuta sanoa.

Mansessa taas, nääs.

Täällä ollaan taas, tällä kertaa Näsijärven rannalla. Tammelalaiskommuuniin soluttautuminen on lähtenyt käyntiin. Nautin suunnattomasti siitä, että ympärillä on ihmisiä, vaikka moni asia saattaa välillä ottaa kaaliin. Seinien sijasta puhelen kuitenkin mieluummin ihmisille.

Paljonkaan ei ole tullut kämppiksiä nähtyä. Opiskeluiden alku on ollut yhtä haipakkaa, ja siihen päälle kaikki uusille fukseille järjestetyt tapahtumat. Käytännössä lähden kotoa aamupäivällä ja palaan aamuyöllä. Ehkä tää tästä tasoittuu. Tai sitten ei.

Opiskelukavereiden näkeminen on ollut ehdottomasti parasta. Tuntuu siltä kuin kesää ei olisi välissä ollutkaan. Tuntuu hyvältä palata.

Hämeenlinna oli kiva, mutta Tampere on ihana.

Osta pois vol. 1

Osta hyvä nahkatakki. Näitä alkaa olla jo liikaa, joten jostain on luovuttava. Nouto mahdollista vielä parin viikon ajan Hämeenlinnasta. Jos takki ei ole sinä aikana kadonnut, se muuttaa mukanani Tampereelle.


Nahkatakki (25 euroa)

Koko 34, mutta sopii hyvin sirolle 36/38 -kokoisellekin. Aitoa nahkaa. Mukaan tulee kaulukseen tarkoitettu tekoturkis. Merkkinä Classic Woman by Ellos. Olen ostanut tämän vintage-liikkeestä. Jännä huomata, että Elloksen vaatteet ovatkin jo olevinaan vuosikertavaatteita. ;D

Jos heräsi kysymyksiä, tai haluat takin omaksesi, laita viestiä sähköpostiin: laurusk@suomi24.fi